Suurmaanomistaja Finsilva tienaa rahaa luonnonsuojelulla – sinäkin voit

Suomen valtio tarjoaa metsänomistajille suojelukorvauksia Helmi- ja Metso-ohjelmista. Metsää voi suojella määräaikaisilla sopimuksilla tai pysyvästi.

Metsien monimuotoisuuden lisäämiseen tarkoitetun Metso-ohjelman toimet ja ehdot sopivat yleensä parhaiten keskimääräisen metsänomistajan tarkoituksiin. Metsänomistaja voi hyödyntää kuitenkin myös Helmi-ohjelman korvauksia. Niistäkin kannattaa ottaa selvää, kun löytää metsistään suojelun arvoisia kohteita.

Suojeluun sopivat luontokohteet löytyvät useimmiten metsänomistajan tai metsäasiantuntijan paikallistuntemuksen ansiosta. Maanomistaja voi etsiä kohteita myös julkisen metsävaratiedon avulla.

Metsänomistaja saa valtion maksamista suojelukorvauksista suoran taloudellisen hyödyn. Suojelusta saatavat tuhannet tai kymmenet tuhannet eurot voi käyttää omiin metsänhoitotöihin tai vaikka uusien metsäpalstojen hankkimiseen.

Metsä- ja luontopääomayhtiö Finsilva Oy on hyvä esimerkki siitä, että luonnonsuojelu ja metsien talouskäyttö vahvistavat yhdessä luonnon monimuotoisuutta, hiilensidontaa ja metsän taloudellista tulosta. Perustamalla suojelualueita Finsilva on saanut taloudellista hyötyä monimuotoisuuden edistämisestä.

”Myös Finsilvan kaltaiselle isolle maanomistajalle Metso- ja Helmi-ohjelmien korvausinstrumentit ovat olleet erittäin tärkeitä. Suojeluohjelmiimme valikoituneet kohteet ovat pääasiassa heikkotuottoisia tai runsaiden luontoarvojen alueita. Hyvä suojelukohde on sellainen, jossa ihmisen jälki näkyy mahdollisimman vähän”, Finsilvan metsä- ja ympäristöpäällikkö Markus Nissinen tiivistää.

Vuosina 2012–2023 Finsilva on suojellut vapaaehtoisesti arvokkaita luontokohteita yli 800 hehtaaria etupäässä Keski-Suomessa ja Savossa. Yhtiö tekee uusia suojelusopimuksia jatkuvasti. Yhtiö omistaa Suomessa lähes 140 000 hehtaaria metsää.

Finsilvan tavallisin suojelusopimus on vapaaehtoisen yksityisen suojelualueen perustaminen (YSA) Metso-ohjelmassa. Siinä maanomistaja myy alueen puut pystyyn valtiolle, ja suojelukorvaus muodostuu puuston arvosta. Maapohja jää maanomistajalle, joka voi yhä päättää edelleen esimerkiksi metsästyksestä.

Alueen voi myydä valtiolle myös kokonaan, jolloin myös maapohjasta saa korvausta. Sopimukset tehdään ely-keskuksen kanssa luonnonsuojelulain nojalla. Kaikkien sopimusmuotojen korvaukset ovat maanomistajille verovapaita.

Hyvä suojelukohde on sellainen, jossa ihmisen jälki näkyy mahdollisimman vähän. Kuva: Johanna Kokkola

Viranomaisten laatiman esimerkkilaskelman (metsonpolku.fi) mukaan 80 vuotta vanhan, 1 250 kuutiometriä puuta sisältävän viiden hehtaarin runsaslahopuustoisen kangasmetsän suojelukorvaus voisi olla noin 40 000 euroa. Jos alueen myy kokonaisuudessaan valtiolle, olisi korvaus 43 000 euroa. Jos alueen rauhoittaa 20 vuoden määräajaksi, olisi kertakorvaus 15 000 euroa.

Finsilva tekee Nissisen mukaan aktiivisesti myös ennallistamista ihmisten muuttamilla kohteilla. Tavallinen ennallistamiskohde on ojitettu, mutta puustoltaan heikkokasvuinen suo. Ennallistamishankkeissa poistetaan ensin puusto, josta maanomistaja saa puunmyyntituloa. Sitten ojat tukitaan tai padotaan kohteen tarpeiden mukaisesti.

Yhteistyötä ennallistamisessa voi tehdä esimerkiksi paikallisten vesiensuojeluyhdistysten kanssa, jotka suunnittelevat ja toteuttavat hankkeita. Nissinen suosittelee ennallistamishankkeita yksityisille maanomistajillekin.

Vuosina 2012–2023 Finsilva on suojellut vapaaehtoisesti arvokkaita luontokohteita yli 800 hehtaaria, Markus Nissinen kertoo. 

Luonnonarvohehtaari (lha) on uusi tapa määritellä luonnon monimuotoisuudelle numeerinen arvo. Erityisesti ekologiseen kompensointiin tarkoitettu kauppayksikkö on vasta alkutaipaleella, mutta siitä voi tulla jatkossa metsänomistajalle kauppatavaraa.

”Luonnonarvohehtaari ilmaisee määrässä ja laadussa tietyn alueen luonnonarvoja. Lajit ja niiden elinympäristöt sekä esimerkiksi luonnon rakennepiirteet, kuten lehtipuiden ja lahopuiden määrä, lasketaan yhdeksi luvuksi välille 0–1. Luonnonarvohehtaareissa ykkönen on täysin luonnontilainen ja nolla sellainen, josta luontoarvot ovat hävinneet”, Nissinen selventää.

Luonnonarvohehtaareja käytetään mittayksikkönä vapaaehtoisessa ekologisessa kompensaatiossa ja jatkossa mahdollisesti myös luonnonarvomarkkinoilla.

Ennen kuin vaikkapa aurinkovoimapuisto rakennetaan, arvioidaan kohteen luontoarvot, luontohaitan suuruus sekä tarvittavan hyvitystoimenpiteen suuruus. Luontoarvohehtaareja käyttämällä haitan aiheuttaja tietää, paljonko samankaltaista elinympäristöä pitäisi ennallistaa tai suojella muualla, jotta ekologinen haitta kompensoituisi.

Nissisen mielestä luontoarvohehtaarin määrittäminen ja ekologisten sopimusten tekeminen on tällä hetkellä vielä kovin byrokraattista, mutta asian etenemistä kannattaa seurata. Kompensaatiohehtaareille saattaa syntyä vuosien myötä isotkin markkinat ja metsänomistajat voivat saada sitä kautta rahaa.

Nissisen mielestä yksinkertaisempi tapa tienata metsän luontoarvoilla on tehdä luonnonarvokaupan sopimuksia suoraan niistä maksavien tahojen kanssa. Korvaus määräytyy silloin neuvottelemalla.

”Aito luonnonarvokauppa tuo lisäarvoa koko ketjulle. Luonnon monimuotoisuus paranee, maanomistaja hyötyy taloudellisesti ja luontoarvojen turvaamisesta maksava toimija voi tuoda toimintaansa esille vastuullisuusviestinnässään. Vastuullinen toiminta voi luoda kilpailuetua markkinoilla”, Nissinen muistuttaa.

Metsien hiilensidonnasta Markus Nissinen ei odota kovin nopeaa tulonlähdettä metsänomistajille. Metsien hiilensidonnasta on yritetty luoda sertifioituja ja myytäviä hiilikrediittejä, mutta ilmastopolitiikka ei ole siihen taipunut. Hiilensidontamarkkinoidenkin kehittymistä kannattaa silti seurata.

Oman metsän suojeluarvojen hyödyntämisessä pääsee helposti alkuun myös liittymällä FSC-sertifiointiin. Puun ostajat maksavat FSC-sertifioidulle puulle hieman PEFC-sertifioitua puuta paremman kuutiohinnan. Vastineeksi metsänomistaja jättää omasta metsästään hieman isomman osan talouskäytön ulkopuolelle.