
Sataa. On kesäkuun alkuaikaa ja kello on seitsemän aamulla, kun suuntaamme Markku Anttilan kanssa metsään kännykät kourassa.
Anttila hoitaa poikansa nimissä olevia metsiä, ja tänään on tarkoitus ottaa linnuista selvää niiden ääniä tunnistavien älypuhelinsovellusten avulla.
”Tykkään olla metsässä. Syy on yleensä se, että puita tulee katsottua. Linnunlaulu on ollut tähän asti taustamusiikkia”, Anttila toteaa.
Samoin on oma laitani. Tunnistan joitakin hyvin tavallisia linnunääniä, kuten peipon, mustarastaan ja talitiaisen. Kevään ja alkukesän sirkutus on korvissani sekamelskaa.
Onneksi mukanamme on sovellusten lisäksi kokenut lintujen kuvaaja, MT:n media-assistenttina työskentelevä Oskar von Essen.
Ensimmäinen retkikohde on peltojen keskellä sijaitseva metsäsaareke. Se kasvaa varttunutta sekametsää, jossa alkaa olla lahoavaakin puuta. Oskar arvelee, että tällaisessa paikassa voisi olla tikkoja. Ne pysyvät vaiti ja piilossa, mutta opin heti ensimmäisen uuden äänen: täällä äänimaisemaa hallitsee tiltaltti. Lisäksi kuulemme mustarastaan.
Viivymme metsikössä tovin paikkaa vaihdellen, mutta muita ääniä ei kuulu. Ehkä sade rajoittaa lauluintoa. Ennen autoon nousua Anttilan ruudulle ilmestyy vielä pikkukäpylintu.

Sovelluksia on käytössämme kaksi. Anttilalla on Jyväskylän yliopistossa kehitetty, muutama vuosi sitten julkaistu Muuttolintujen kevät. Minä olen ladannut Merlin Bird ID -sovelluksen, joka on yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston luomus.
Molempia voi käyttää suunnilleen samalla periaatteella: nauhoituksen voi aloittaa painikkeella. Sitä mukaa, kun sovellus tunnistaa linnunlaulua, lintujen nimet ja kuvat ilmestyvät ruudulle.
Merlin Bird ID on oletuksena englanninkielinen, mutta sekä valikot että lajiston nimen voi muuttaa suomenkielisiksi.
Vaihdamme paikkaa Vanajaveden rantamaisemiin. Neljän hehtaarin rehevä alue on ollut rauhoitettuna ympäristötuen piirissä, eikä hakkuita ole tehty vuosikymmeniin.
Matkalla yllätämme peltotietä ylittävän kurkipariskunnan niin, että linnut joutuvat toisistaan eroon tien molemmin puolin. Niille tilanne ei liene mukava, mutta kuvaamiseen tilaisuus on oiva. Harvoin kurkia pääsee näkemään näin läheltä.

Jätämme hämmentyneet kurjet löytämään toisensa. Kävelemme pellolle istutetun, hiljattain ensiharvennetun kuusikon halki. Tännekin kuuluu lintujen ääniä, mutta ne kantautuvat selvästikin ympäröivistä metsästä. Yksitotisessa kuusikossa ei taida olla linnuille mitään mielenkiintoista.
Rehevässä rantametsässä äänihavaintoja alkaa kertyä: Vihervarpunen, pajulintu, peippo, talitiainen, sinitiainen, mustapääkerttu, kirjosieppo, harmaasieppo, peukaloinen.
Havaintojen varmuutta tukee se, että molemmat sovellukset näyttävät yleensä samoja tietoja. Muuttolintujen kevään erikoisuus on, että se näyttää epävarmoille havainnoille todennäköisyysprosentit.
Osumme sattumalta vielä kanahaukan pesälle. Lajimäärityksen tekee Oskar, sillä nauhoitusnappia ei ehdi painaa, kun lintu on jo lopettanut huutonsa ja lähtenyt lentoon. Pesä on suuren, katkenneen kuusen latvassa.
Markku Anttila kertoo, että sovelluksen kautta linnut ovat alkaneet kiinnostaa häntä entistä enemmän. Se on helpottanut varsinkin koti- ja mökkipihan lintujen tunnistamisessa.
Anttila on halunnut huomioida linnut myös hakkuissa.
”Myyntihän tapahtuu ympäri vuoden. Mutta tähän asti olen sopinut ostajien kanssa, että pesimäkaudella ei hakata. Toiminta jatkuu yleensä elokuussa.”

Sovellus tekee asiat jopa liian helpoiksi. Lintuja ei opi tunnistamaan, ellei ääniä kuuntele toistamiseen. Tähän Muuttolintujen keväässä on oiva apu: tunnistamispeli, jossa eri lintujen määrä kasvaa vähitellen.
Havainnot palvelevat myös tiedettä. Kun suuri joukko kansalaisia antaa havaintonsa käyttöön paikkatietoineen, tutkijoilla on entistä parempi käsitys lintujen käyttäytymisestä ja kantojen kehityksestä.
Etsin verkosta lisätietoa havaitsemistamme linnuista. Useimmat ovat hyvin yleisiä lajeja. Mutta esimerkiksi mustapääkerttu ei ole aivan miljoonalaji, vaan pelkästään rehevien sekametsien asukki. Se on monien tunteman Sylvian joululaulun lintu, joka talvehtii Sisiliassa.
Luettelen havaitsemamme lajit Olli Haukkovaaralle, Keski-Hämeen Birdlife-yhdistyksen puheenjohtajalle.
”Kaikki ovat ihan mahdollisia havaintoja. Osa on melkein varmoja, kun niitä on joka paikassa. Osa lajeista on vähän harvemmassa tällä seudulla”, Haukkovaara kommentoi.
Erityisen kiinnostava on tieto kanahaukan pesästä, sillä pesä saattaa olla kanahaukkojen rengastajille ennestään tuntematon.
Yhdellä aamuretkellä ei voi havaita kaikkea. Osa linnuista laulaa öisin, kuten satakieli.
Haukkovaaran mukaan sovellusten laatu on parantunut jatkuvasti. Luotettavuuden parantamisessa on hyödynnetty käyttäjien tekemiä havaintoja.
Laitteellakin on toki merkitystä.
”On varmasti paljon puhelimesta kiinni, kuinka herkkä mikorofoni siinä on. Se vaikuttaa siihen, miten hyvin se kuulee ääniä ympäriltään.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
