Vitsakseksi valitaan mahdollisimman oksaton näreenvesa, jonka latvaan jätetään oksia jarruksi. Kuva: Petteri Kivimäki
Katso video: Ilmainen ja kaunis riukuaita syntyy jokaiselta pienellä harjoittelulla
Riukuaita toimii ja näyttää hyvältä. Materiaalin saa metsänraivauksen sivutuotteena, joten halvempaa aitaa on vaikea löytää.TilaajalleJoutsa
Lea-Elina Nikkilä palkkasi aluksi kokeneita riukuaidan tekijöitä ja oppi heitä kaiken olennaisen. Kuva: Petteri Kivimäki”Nuorena on vitsa väännettävä”, on meille muistutettu.
Lea-Elina Nikkilä alkoi vääntää vitsaa hieman vanhemmalla iällä, kun hän muutti puolisonsa kanssa Leivonmäelle. Kauniin ja metsänraivauksen sivutuotteena syntyvän riukuaidan teossa juuri vitsasten tekeminen ja sitominen on se suurin homma.
Vaikeaa se ei ole, mutta vaatii hieman harjoitusta.
Riu’uiksi kelpaavat noin kolme metriä pitkät kuuset, ja läpimitta saa olla tyvessä noin ranteen paksuus. Vesurilla oksat pois ja mielellään kuortakin.
Vitsojen valinnassa on oltava tarkempi: mitä oksattomampi näreenvesa, sen parempi. Tämä helpottaa ratkaisevasti niiden halkaisua ennen sitomista.
Seipäiden iällä ei ole väliä, mutta vitsojen on oltava tuoreita.
”Vitsat kannattaa upottaa vaikkapa ojaan, jos niitä ei pääse sitomaan melko nopeasti”, toteaa Nikkilä.
Paineita ei tarvitse ottaa, sillä toimivuus on pääasia.
Materiaalin hankintaan tarvitaan puukko, vesuri ja rautakanki sekä saha. Kuusta voittanutta ei ole.
”Haapaa ja mäntyäkin voi käyttää, mutta ainakin pystypuut ja vitsat teen aina kuusesta.”
Syynä on, että pystypuut lahoavat helpoiten ja kuusi on kestävin pihkaisuutensa ansiosta. Lisää ikää saa hiillostamalla teroitetut tyvet. Homma hoituu nuotiolla kuin makkaranpaisto, mutta tässä paistossa karsinogeenit ovat vain plussaa.
Nikkilä tarkentaa, että oikeastaan vain maan pinnassa oleva ruohokasvusto mädännyttää puuta. Syvemmällä ja erityisesti savimaassa taas puu voi säilyä suotuisissa oloissa iät ajat.
Aiemmin pihapiiri kasvimaineen oli aidattu riukuaidalla, ja eläimet laidunsivat ulkopuolella. Alapäästä saadaan tiiviimpi, jos tyvet laitetaan alapäin. Silloin pukki ei pääse kaalimaan vartijaksi. Kuva: Petteri KivimäkiRiukuaidan teossa oikeaa ja väärää ei ole. Pääasia, että aita toimii, pysyy kasassa ja näyttää itselle hyvältä.
Eri koulukuntiakin on. Suurin osa laittaa vaakaan tulevat aidanseipäät tyvi ylöspäin, mutta alaosastaan sen saa tiiviimmäksi tekemällä päinvastoin.
Mitä pitemmät riu’ut, sen loivempi kulma vaakatasossa. Riu’ut ja seipäät saavat olla hieman eri mittaisia, sillä kauneus syntyy epäsuhtaisuudesta.
Näin työ etenee:
1. Pystyyn tulevat seipäät isketään maahan noin puolentoista metrin välein pareittain niin, että aidas mahtuu väliin. Reiät syntyvät rautakangella. Narun avulla aidan linja pysyy suorassa. Kuva: Petteri Kivimäki
2. Vitsakset revitään puolikkaiksi, kun latva on ensin aukaistu puukolla. Oksien kohdilla joutuu usein auttamaan hieman puukolla. Kuva: Petteri Kivimäki
3. Ensimmäisen aidaksen tyven voi nostaa maasta vaikka pienellä kivellä kaltevaan kulmaan. Sen päälle sidotaan ensimmäinen vitsas. Päälle tulee tyvipäästään hieman pidempi aidas. Kerrokseen ylhäältä alas saakka kuluu 2–3 aidasta. Vitsaksia tulee jokaiseen täysmittaiseen kerrokseen kolme. Kuva: Petteri Kivimäki
4. Halkaistu puoli kierretään seivästä vasten kahdeksikon muotoon niin, että kuoripuoli jää ulospäin. Muuten vitsas katkeaa. Vihreä latvus jätetään alussa tiukasti vitsaksen alle, jotta alkukierros pysyy tiukasti paikoillaan. Kuva: Petteri Kivimäki
5. Vinotuilla estetään aidan kallistelu. Niitä kannattaa kiinnittää vitsaksin tasaisin välimatkoin vuorotellen eri puolille, mutta aloituksessa ja lopetuksessa vinotuet voi asentaa kummallekin puolelle. Kuva: Petteri KivimäkiMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
