Voiko vuoden 1944 säästötavoista ottaa oppia lämmityksessä? – ”Pienet puut ja pieni arina tietävät aina pientä menekkiä”
Osa pula-ajan lämmitysvinkeistä tuntuu taas yllättävän ajankohtaisilta.
Arinaa voi kuvan mukaisesti lyhentää palamista kestävällä tiiliskivellä. Polttopuut neuvottiin pinoamaan luukkua vasten. Kuva: Kuvakaappaus / KANSANHUOLTOMINISTERIÖN JULKAISUJA N:o 11, POLTTOAINEIDEN SÄÄSTÖ LÄMMITYKSESSÄ”Olemme nykyisenä ajankohtana vakavan kriisin edessä. Selviytymisen ehtona on, että kaikki voitava tehdään polttoaineen käytön rajoittamiseksi.”
Suomen valtion tiedoksianto energiakriisistä kuulostaa ajankohtaiselta. Lainaus ei kuitenkaan ole tältä syksyltä, vaan 78 vuoden takaa Polttoaineiden säästö lämmityksessä -oppaasta.
Opas neuvoo, että sisälämpötiloja oli alennettava 2–3 astetta ja ikkunoita tiivistettävä. Lisäksi ikkunat piti peittää yöksi pimennysverhoilla.
Myös iso osa poistoilmaventtiileistä käskettiin sulkemaan, mitä ei enää suositella. Talossahan tarvitaan korvausilmaa.
Porraskäytävien lämmitystä vähennettiin.
”Peittämättömän lämpöpatterin syvennykseen, patterin taakse tiiviisti seinää vasten sovitettu paksu pahvi edistää usein huomattavasti lämmityksen hyväksikäyttöä”, oppaassa neuvottiin, sillä seinät olivat heikosti eristettyjä.
Huomattavaa on, että vanhoja vinkkejä kannattaa hyödyntää nykyisin varauksella. Sähköpatterin ja seinän välissä voi tarvita ilmarakoa, jota ei kannata tukkia. Lisäksi jätepaperin polttoa ei voi suositella lämmitysuuneissa hormien nokeentumisvaaran takia.
Huomattavaa on, että vanhoja vinkkejä kannattaa hyödyntää nykyisin varauksella.
Opas painottaa, että säästöt polttopuussa alkavat lämmitysuunien säännöllisellä puhdistamisella, tiivistämisellä ja nuohouksella. Tiivistämiseen neuvottiin ajan tavan mukaan käyttämään asbestia, jonka tiedetään nykyisin olevan myrkyllistä.
Tulta ei pitänyt pitää keittiön hellassa pitkin päivää, vaan keskittää ruoanlaittoa ja käyttää useita levyjä kerralla.
Keittiön helloissa neuvottiin käyttämään pieneksi pilkottuja 20–25-senttisiä puita, koska pienet puut ja pieni arina tietävät oppaan mukaan aina pientä polttoaine- eli polttopuumenekkiä.
”Pyri lyhentämään arinaa takaapäin noin 30 cm pituiseksi, hätätilassa irtonaisin tiilikivin, kuvan osoittamaan tapaan”, opas neuvoo.
Motivan asiantuntija Teemu Kettunen sanoo, että jos puita lyhennetään, on fiksua lyhentää myös arinaa, ettei ilmaa kulje liikaa arinan alta. Ruoanlaitossa pienet puut voivat olla järkeviä.
”Siinä pystytään tarkasti tarpeen mukaiseksi säätelemään lämmitystehoa ruoan laittamista varten”, hän sanoo.
Ruoanlaitossa pienet puut voivat olla järkeviä.
Lämmitysuunissa puun menekin vähentämisen pääkäsky on oppaan mukaan yksinkertainen ja se kuuluu näin:
”Supista uunin kautta kulkeva ilmamäärä mahdollisimman vähiin ja valvo, että palamiseen välttämättä tarvittava veto kulkee palamiskohtaan eikä puukasan ohitse”, opas neuvoo.
Ilmamäärän pitää olla kuitenkin riittävä, sillä kitupoltolla puun lämmitysenergia ei vapaudu kokonaan, vaan menee hukkaan. Kettunen neuvoo tarkastamaan asian katsomalla savupiipusta, että savu on vaaleaa. Silti vuonna 1944 kovin suurien puumäärien käyttöä yhteen menoon ei suositeltu.
”Äläkä siis lisää puita hiillokselle, vaan lämmitä tarvittaessa mieluimmin kahdesti vähin erin, vähintään 5–6 tunnin väliajoin. Siten säästät myös uunia”, opas neuvoo.
Hellojen lisäksi myös lämmitysuunissa kehotettiin käyttämään lyhyitä halkoja.
”Jos tässä puhutaan ei-varaavista tulisijoista, pienempi klapi voi olla ihan hyvä. Voi olla, että nämä ohjeet ovat näihin kohteisiin ihan päteviä. Pieni puu palaa liian nopeasti hiilloksella”, Kettunen sanoo.
Nykyisin kehotetaan lisäämään samalla sytytyskerralla toinenkin pesällinen, jossa on isoja puita.
Ilmamäärän pitää olla kuitenkin riittävä, sillä kitupoltolla puun lämmitysenergia ei vapaudu kokonaan, vaan menee hukkaan.
Pula-aikana oli puutetta jopa kuivasta polttopuusta. Jos ainoastaan märkiä halkoja oli käytettävissä, neuvottiin käyttämään koivua sen paremman palamistuloksen takia.
Jos polttopuu oli kosteaa, sen sekaan neuvottiin lisäämään muutamia kuivia halkoja. Syy tähän oli, että kuivien halkojen palaessa märätkin vähitellen syttyivät.
”Vedon tulee luonnollisesti olla jonkin verran voimakkaampi tuoreita, märkiä halkoja poltettaessa”, oppaassa lukee.
Kettunen ei allekirjoita märillä puilla lämmittäessä neuvoa, jonka mukaan hiilloksen annetaan sammua ennen puiden lisäämistä.
”Jos käytössä on kosteita halkoja, neuvoisin polttamaan ensimmäisen pesällisen kuivia ja lisäämään hiillokselle kosteita puita, koska silloin nekin palavat riittävän tehokkaasti”, Kettunen vinkkaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
