Valta-osa suo-ojituksista on auttanut metsän kasvua

Tuoreen kartoituksen mukaan yli 83 prosenttia ojitetuista turvemaametsistä on hyvin tai kohtuullisesti tuottavia. Suometsien tuottavuus ja ympäristövaikutukset vaihtelevat kuitenkin suuresti alueittain

Luonnonvarakeskuksen (Luke) keräämä paikkatietoaineisto kertoo, miten ojitusten vaikutukset vaihtelevat eri puolilla Suomea. Se näyttää, missä puuston kasvu on parantunut ja missä ei.

Aineisto mahdollistaa myös sen, että tuottavuustieto voidaan yhdistää metsänomistajan kuviotietoihin. Se auttaa metsänhoidon ja vesiensuojelun suunnittelua.

Siitä on hyötyä myös ennallistamisen kohdentamisessa.

Suomessa ojitettiin vuosina 1930–1980 laajoja suoalueita metsätalouden tarpeisiin. Metsäojitettuja turvemaita on nykyään yhteensä noin 4,7 miljoonaa hehtaaria. Ojitusten vaikutukset vaihtelevat merkittävästi.

Kartoituksen mukaan noin 83 prosenttia ojitetuista turvemaametsistä on hyvin tai kohtuullisesti tuottavia. Loput eli noin joka kuudes ojituskohde osoittautui heikosti tuottaviksi.

”Metsänomistaja tai metsäsuunnitelman tekijä voi hyödyntää karttatietoa arvioidakseen, missä metsätaloutta kannattaa jatkaa ja missä muut toimet voisivat palvella paremmin sekä luontoa että vesitaloutta”, sanoo erikoistutkija Aura Salmivaara.

Heikosti tuottavien turvemaametsien osuus kasvaa pohjoista kohti. Kuva: Luonnonvarakeskus

Jos ojitus ei ole parantanut puuston kasvua, esimerkiksi ennallistaminen tai vesitalouden palauttaminen voi olla perusteltua. Näillä toimilla voidaan paikallisesti hidastaa veden virtausta, vähentää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta ja parantaa suometsien kykyä selviytyä kuivista kausista.

Aineisto perustuu koko Suomen kattavaan automaattiseen metsäkuviointiin, Valtakunnallisen metsien inventoinnin (VMI) avoimiin aineistoihin vuosilta 2000–2021 sekä Maanmittauslaitoksen tuoreisiin ojitustietoihin.

Ojitettujen turvemaiden tuottavuus arvioitiin puuston tilavuuden perusteella.