Metsien harvennusrästejä on tuskailtu vuosikymmeniä ‒ nyt ne ovat vihdoin alkaneet purkautua

Metsätalouden hyvät näkymät johtuvat paljolti Venäjän käynnistämästä hyökkäyssodasta. Venäläisen puun tuonnin loppumisen jälkeen kotimainen puu on käynyt kaupaksi aiempaa parempaan hintaan.

Takavuosina metsätalouden murheena oli kuitupuun heikko kysyntä ja hinta. Se oli yksi syy, miksi nuoriin metsiin kertyi harvennusrästejä. Useina vuosina ensiharvennuksia saatiin tehtyä vain puolet tarpeesta.

Tuoreen Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan nuorissa kasvatusmetsissä oli myöhässä olevia hoitotöitä lähes puoli miljoonaa hehtaaria. Lisäksi ensiharvennusrästejä oli lähes miljoona hehtaaria.

Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen tilanne on muuttunut nopeasti. Venäläisen puun tuonnin katkeaminen jätti tehtaiden puuhuoltoon noin 9 miljoonan kuution aukon.

Metsäyhtiöt ovat kuroneet aukkoa umpeen lähinnä kotimaisen puun käyttöä lisäämällä. Samaan aikaan myös energiapuun kysyntä on ollut kovaa, joten puulle on riittänyt kysyntää.

Vuonna 2021 metsäteollisuuden käyttämistä puista 13 prosenttia oli peräisin tuonnista. Yksityismetsien osuus puuhuollosta oli 71 prosenttia. Sekä valtion että yhtiöiden metsistä puista oli peräisin 8 prosenttia.

Viime vuonna lähinnä Baltiasta ja Ruotsista peräisin olevan tuontipuun osuus oli 5 prosenttia. Yksityismetsistä peräisin olevien puiden osuus oli vastaavasti noussut 76 prosenttiin.

Puuta on saatu liikkeelle hintoja nostamalla. Esimerkiksi mäntykuitupuun keskihinta on noussut parista kympistä yli 30 euroon kuutiometriltä.

Puun hyvä kysyntä ja hintojen nousu on saanut myyjät liikkeelle. Sellutehtaiden puupula ja energiapuun kasvava tarve on mahdollistanut myös ensiharvennuskohteiden menekin.

”Nuorten metsien hoitorästit ovat alkaneet purkautua. Se näkyy selvästi hakkuutilastoista”, toteaa johtaja Ari Eini Metsäkeskuksesta.

Yksityismetsissä ensiharvennusmäärät jäivät 76 482 hehtaariin vuonna 2020. Viime vuonna niitä ensiharvennettiin 107 888 hehtaaria.

Aiempien vuosien ensiharvennusrästejä syötiin etenkin Etelä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Kanta-Hämeessä, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.

Tarpeeseen nähden liian vähän ensiharvennuksia tehtiin edelleen maan pohjoisosissa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Ensiharvennuksen oikea ajoitus on erityisen tärkeää rauduskoivikossa. Kuva: Petteri Kivimäki

Ajallaan tehty ensiharvennus on tärkeä metsän kehitykselle. Se jouduttaa puiden järeytymistä ja varmistaa osaltaan metsänomistajan tulevia kantorahatuloja.

Ensiharvennuksen ajankohtaan vaikuttaa puulajin ja metsän kasvupaikan lisäksi se, onko taimikonhoito tehty ajallaan. Kokenut metsänomistaja osaa päätellä puiden latvuksista, milloin harvennukselle on tarvetta.

Jos ensiharvennus viivästyy, puut ehtivät riukuuntua ja niiden latvukset supistuvat.

Ensiharvennusten ajoituksessa vähiten pelivaraa antavat rehevien maiden nopeasti kasvavat rauduskoivut. Ne harvennetaan 14‒15 metrin pituudessa, mihin ne varttuvat nopeimmillaan alle 20 vuodessa.

Harvennuksessa kasvamaan jätetään 700‒800 runkoa hehtaarille. Jo muutaman vuoden myöhästyminen aiheuttaa rauduskoivikossa kasvutappioita.

Männikössä ajallista pelivaraa on enemmän. Harvennusikään varttuminen voi viedä männyltä 30‒40 vuotta. Tärkeää on pitää elävän latvuksen osuus 40 prosentissa puun pituudesta.

Ensiharvennuksessa istutusmännikköön jätetään kasvamaan noin puolet eli tuhatkunta puuta. Kasvukisassa alakynteen jääneiden puiden lisäksi harvennuksessa kannattaa poistaa myös huonolaatuisia ja paksuoksaisia valtapuita.

Tällöin puhutaan laatuharvennuksesta. Se johtaa parhaaseen tukkikertymään koko kiertoajan puitteissa.

Kuuset kestävät kohtalaisesti tiheyttä ja lievää varjostusta. Toisaalta rehevillä mailla kuusi hyötyy voimakkaasta harvennuksesta. Harvennuksen jälkeen kuuset järeytyvät nopeasti.

Ensiharvennuksen kannattavuus on kiinni aiemmista hoitotoimista. Jos taimikko on jäänyt hoitamatta, ensiharvennus voi vaatia ennakkoraivauksen. Se on myös tehtävä tavallista varhemmin, mikäli kasvatettavat puut halutaan pelastaa.

Pahimmillaan korjuukustannukset voivat ylittää harvennuksessa kertyvän puuston arvon.

Taimikonhoito on Luonnonvarakeskuksen mukaan pysynyt tasaisena viime vuodet. Sen sijaan nuoren metsän hoidon määrä väheni viime vuonna merkittävästi, mikä saattoi johtua kustannusten noususta.