Ihmisen pienuutta ihmettelemässä

”Kyllähän se ihan katastrofi oli.”

Näin kiteyttää Kylmäluoman retkeilykeskusta puolisonsa kanssa pyörittävä yrittäjä Taina Olkkola tuntonsa Paula-myrskystä.

”Vajaa puoli tuntia ja kaikki muuttui”, Olkkola kuvailee.

22. kesäkuuta vuonna 2021 Koillismaan ja Kainuun alueella rajuilma pyyhkäisi 20 minuutissa noin neljä miljoonaa kuutiometriä puuta nurin.

Yksi pahiten tuhoja kärsinyt alue oli juuri Kylmäluoman retkeilyalue Taivalkoskella.

Syöksyvirtaus puski mökkikylän ja leirintäalueen läpi. Mökit jäivät kaatuneiden puiden alle. Myös monet huoltorakennukset ottivat osumaa.

Myrsky katkoi sähköt ja tietoliikenneyhteydet, ravintolan pakastimet ja kylmiöt lämpenivät.

”Käytännössä meidän liiketoiminta pysähtyi täysin kahdeksi viikoksi”, Olkkola kertoo.

”Sinä kesänä tuli pahat tappiot, mutta henkiin on jääty”, Tainan puoliso Jari Olkkola summaa.

Maisema muuttui peruuttamattomasti. Mökkikylän ympäriltä kaatui niin paljon puuta, että nyt alue muistuttaa paikoin puutonta tunturia.

Noin 300 000 kuutiometriä jätettiin Kylmäluoman alueelle tuottamaan lahopuuta. Kuva: Hannu Huttu

Reittien avaamisessa oli suuri työ. Paikoin reittejä on jouduttu linjaamaan uusiksi.  Kuva: Hannu Huttu

Paikallisia järkytti syvästi, että laajassa virkistyskäytössä oleva retkeilyalue muuttui läpipääsemättömäksi ryteiköksi.

Koska retkeilyalue kokonaisuudessaan kuuluu Natura 2000 -alueeseen, valtaosa myrskypuusta jätettiin korjaamatta.

Metsähallituksen Metsätalous oy korjasi myrskytuhoja 50 000 kuutiota aiemminkin metsätalouden piirissä olleilta alueilta 750 hehtaarin alalta. Hakkuisiin tarvittiin ely-keskuksen lupa.

Metsätuholaki ei velvoita poistamaan myrskytuhopuita Natura-alueelta. Huolta on herättänyt, leviääkö alueelta hyönteistuhoja lähialueen yksityismetsiin.

Metsäasiantuntija Juho Lohi kertoo, että Metsähallituksella ei ole havaintoja hyönteistuhojen lisääntymisestä Kylmäluoman lähialueilla, eikä niistä myöskään ole tullut ilmoituksia.

Kylmäluoman retkeilykeskuksen yrittäjäpariskunnalle myrsky oli kova kolaus. Taina ja Jari Olkkola kuvattuna vuonna 2023. Kuva: Kai Tirkkonen

Metsähallituksen Luontopalveluiden virkistyskäytön asiantuntija Erkka Pitkänen kertoo, että retkeilyreittejä alettiin raivata myrskyä seuraavana kesänä.

Reittejä piti osin linjata uusiksi, sillä etenkin pisimpien reittien varrella kaatunutta puustoa oli niin paljon, että raivaaminen olisi ollut liian työlästä.

Kaikkiaan reitistön avaamisessa meni kolmisen vuotta, sillä tuulisella säällä puita kaatuili vielä avattujen polkujen päälle.

Nyt Kylmäluoma tarjoaa oivan mahdollisuuden lähteä katsomaan, mitä myrsky sai aikaan.

Retkeilykeskukselta lähtee neljä eripituista rengasreittiä: 4,5 kilometrin pituinen Puuska, 6 kilometriä pitkä Hukanharjun hurrikaani, 10 kilometrin Paulan puhuri sekä 16 kilometriä pitkä Myrskyn jälkeen.

Lyhimpien reittien varrella on infotauluja, jotka kertovat myrskystä ja siitä, mitä myrskyn jälkeen tapahtuu.

Metsähallitus on parantanut Kylmäluoman retkeilykeskukseen esteettömyyttä. Erkka Pitkänen esittelee uutta kalastuslaituria, johon pääsee esimerkiksi pyörätuolilla. Kuva: Hannu Huttu

Uusi, esteetön käymälä on juuri otettu käyttöön. Kuva: Hannu Huttu

Pitkänen uskoo, että myrskyn jäljet paitsi karkottavat myös houkuttavat alueelle retkeilijöitä.

”Kyllähän siinä tietyllä tapaa näkyy, kuinka pieni ihminen on ja kuinka luonnonvoima näyttäytyy.”

Hän arvioi, että menee vuosikymmeniä ennen kuin kaatuneet puut maatuvat. Pikkuhiljaa taimia alkaa nousta.

Alueen runsas lahopuu tarjoaa pitkäksi aikaa elinympäristöjä muun muassa hyönteisille ja kääville sekä koloihin pesiville linnuille.

Suurin osa kolopesijöistä, joita ovat muun muassa tiaiset, siepot ja leppälintu, ovat hyönteissyöjiä.

Kylmäluoman alue voi kiinnostaa myös tutkijoita, sillä näin tuhoisia myrskyjä sattuu vain harvoin ja yleensä valtaosa puustosta korjataan talteen.

Myrskyt kuuluvat kuitenkin boreaalisen metsän luontaiseen häiriödynamiikkaan, kuten metsäpalotkin.

Syöksyvirtaus pyyhkäisi Kylmäluoman mökkikylän läpi. Kuva: Hannu Huttu

Pentti Kurttilalla on kausipaikka leirintäalueella. Hänen autonsa ja asuntovaununsa selvisivät täpärästi myrskytuhoilta. Kuva: Hannu Huttu

Alueella yli 20 vuotta vieraillut karavaanari Pentti Kurttila harmittelee, että rakkaiksi muodostuneet aarnimetsät kaatuivat. Hän kuvailee itseään intohimoiseksi marjastajaksi.

”Kaikki hillapolut ovat tukossa”, hän suree.

Vaikka retkeilyreittejä on avattu, itsenäiselle kulkijalle maasto on edelleen suureksi osaksi mahdotonta murrokkoa, jossa sikin sokin kaatuneet rungot ulottuvat vähintään rinnankorkeudelle. Siitä on hankala päästä niin yli kuin ali.

Jari Olkkolan mielestä tuhopuuta olisi voinut korjata alueelta enemmän, jotta myös reittien ulkopuolella pääsisi kulkemaan. Alueella harrastetaan paljon myös metsästystä ja kalastusta.

Yrittäjien mukaan kävijämäärät alkavat pikkuhiljaa palautua koronaa edeltävälle tasolle. Viime vuosina Metsähallitus on tilastoinut Kylmäluomalla lähes 27 000 käyntiä, kun myrskyn jälkeisenä vuonna 2022 käyntejä oli vain 24 000.

Kylmäluomalla on paljon Kurttilan kaltaisia vakiokävijöitä, jotka tulevat joka vuosi. Päiväkävijöiden määrä vaihtelee sään mukaan.

Ruska-aikana alueella yöpyy runsaasti Lapin-kävijöitä, joille Taivalkoski osuu matkan varrelle ajettaessa etelästä pohjoiseen.

Tuleva talvi on viikoksi vuokrattavien mökkien osalta loppuunmyyty. Matkailijoita on tulossa lähinnä Hollannista ja Belgiasta, Olkkola kertoo.

Elisa ja Elina Eskeli patikoivat Kylmäluomalla koiriensa kanssa syyskuun lopussa. Kuva: Hannu Huttu

Siskokset Elisa Eskeli Tampereelta ja Elina Eskeli Porista ovat tulleet Kylmäluomalle päiväretkelle Rukalta, jossa he viettävät yhteistä lomaviikkoa koiriensa kanssa.

He ovat ensimmäistä kertaa ruskamatkalla pohjoisessa. Puuska-kierroksella heitä säväytti punertavana hehkuva maa, poron raato sekä mustikat, joita riitti vielä syyskuun lopussa runsaasti syötäväksi.

Myös myrskytuhot sykähdyttivät.

”En ole ennen nähnyt noin laajoja tuhoja”, Elisa Eskeli toteaa.

Kaksikko kertoo hieman harhailleensa, sillä vanhoja polkuja on vielä maastossa.

Hukanharjulta avautuu komea maisema. Kuva: Hannu Huttu

Kuvaajan kanssa kuljemme Hukanharjun hurrikaanin. Tarkkana saa tosiaan olla, ettei eksy väärille poluille. Puihin maalatut opasteet saattavat jäädä huomaamatta, mikäli keskittyminen herpaantuu esimerkiksi matkaseuran kanssa jutellessa.

Myrskytuhoja näkyy ensin hajanaisesti siellä täällä. Kunnolla luonnonvoimien laajuus ilmenee vasta, kun reitti ohittaa Haapatyrnänlammen.

Petäjää on laonnut kuin heinää. Polun ulkopuolella maaston haastavuuden tajuaa heti, kun hihnassa kiinni oleva koira haluaa päästä järven rantaan juomaan.

Rengasreiteistä kolme kulkee loppupäässä samaa reittiä. Kuva: Hannu Huttu

Maastoon jätetyt puut ovat visuaalisesti huomattavasti kiinnostavampia kuin alueet, joista kaatuneet puut on viety pois. Korjatut aukot muistuttavat tavallisia hakkuualoja, joissa on keskimääräistä korkeammat kannot.

Haikeus iskee Pajusalmen laavulla, kun tajuaa, minkälainen idylli kannakselle rakennettu taukopaikka on ollut ennen myrskyä. Nyt taukopaikka muistuttaa tykistökeskitystä.

Kaiken kaikkiaan myrskytuhojen näkeminen omin silmin on mykistävä kokemus.

Pajusalmen laavulla on runsaasti kaatuneita runkoja. Kuva: Hannu Huttu