Hannu Kinnunen, Taneli Mäntylä, Risto Saartoala, Jukka Saartoala ja Antti Ihme. Kiinteistöneliön joukkue osallistui tänäkin talvena Umpihankihiihdon MM-kisoihin, joita on järjestetty Pudasjärvellä vuodesta 1998. Kuva: Timo Heikkala
Umpihankihiihtäjää ei valmis latu houkuta – ”Luonto on aika armoton, kun lähdetään kovalla pakkasella pitkäksi aikaa metsään”
Upeat maisemat, koskematon hanki ja yllättävät kohtaamiset luonnon kanssa – tällaista on umpihankihiihto, jossa latujen ulkopuolella avautuu oma maailmansa.TilaajalleMuhos
Pakkanen paukkuu ja lumi pöllyää. Päällä on sopiva määrä vaatetta ja repuista löytyy evästä ja erätarvikkeita. Jokaiselle reissulle tulee valmistautua pahimman varalle. Kuva: Timo HeikkalaAurinko paistaa ja kirpeä pakkanen kipristää poskipäitä. Muhoksen Tervasuolla on edessä lumista maisemaa silmänkantamattomiin. Pitkät ja leveät umpihankisukset kantavat säihkyvänä kimmeltävällä hangella ja niillä voi hiihtää minne haluaa. Voi tätä vapauden tunnetta!
Kokenut umpihankihiihtäjä Hannu Kinnunen yhtyy ensikertalaisen fiilistelyyn.
”Kyllähän tästä nautintoa saa. Umpihankihiihtäjistä löytyy luonnontarkkailijaa tai herkkää ihmistä, joka nauttii siitä, että hiihtäessä näkee ja tuntee enemmän. On tunnottomampaa hiihtää valmista ja toisen määrittelemää latua kuin, että suunnittelee reitin itse ja aistii jokaisen suksenliikkeen”, Hannu Kinnunen luonnehtii.
Muhoksen Tervasuolle on kokoontunut lähes koko Kiinteistöneliön joukkue, joka on saavuttanut useita mestaruuksia Umpihankihiihdon MM-joukkuekilpailussa. Paikalla ovat oululaiset Hannu Kinnunen ja Taneli Mäntylä sekä muhoslaiset Antti Ihme ja veljekset Jukka ja Risto Saartoala. Vain Hannu Ihme ei ole mukana.
Pian käy selväksi, ettei ole kyse mistään vakavahenkisestä kilpaurheilusta.
”Kilpailuissa on hieno tunnelma. Vaikka numerolappu on rinnassa, siellä ollaan hymyssä suin ja kaveria autetaan”, Risto Saartoala kehuu. Hän on ammatiltaan biologian opettaja ja rehtori.
”Umpihankihiihto on tosi vahvaa vastapainoa työlleni rehtorina. Työni on sosiaalista ihmisten kanssa toimimista, kun taas hiihtäessä saan jäsennellä omia asioitani. Samalla ammatillisuus nousee esiin biologitaustan myötä, koska haluan nähdä ja kokea luontoasioita hiihtäessä.”
Peräkkäin hiihtäessä keulahiihtäjä tekee raskaimman työn avatessaan reitin umpihankeen ja takimmaisella on hiihdettävänään miltei valmis latu. Kilpailuissa keulamiestä vaihdetaan ja häneltä otetaan usein painoa pois ja viimeisenä tuleva saa enemmän kantamista.Umpihangessa hiihtäessä pääsee paikkoihin, minne ei muutoin tulisi mentyä. Monella suoalueella on mahdotonta liikkua kesäaikaan, mutta talvella soinen maasto on kuin tehty umpihangessa hiihtelyyn.
Ajettujen hiihtoreittien ulkopuolella kohtaa helpommin luonnon ihmeitä.
”Törmäsin hiljattain hiihtoreissulla majavan rakennustyömaahan. Puron varteen oli kaadettu iso haapa ja jäähän tehty avanto. Harmikseni työmaan omistaja pysytteli tiukasti piilossa”, Risto Saartoala naurahtaa.
Umpihankihiihto on hyvä aloittaa lyhyillä päiväretkillä. ”Olisi hyvä, jos ensimmäisellä kerralla mukana olisi joku kokeneempi umpihankihiihtäjä. Häneltä voi kysellä ja hän on varautunut yllättävien tilanteiden varalle.”, Hannu Kinnunen vinkkaa.
”Olisi hyvä, jos ensimmäisellä kerralla mukana olisi joku kokeneempi umpihankihiihtäjä.”
Tästä saamme esimerkin, kun erään hiihtäjän sauvasta irtoaa sompa ja se katoaa paksuun hankeen. Onneksi rinkasta löytyy varasompa.
Parikymmentä vuotta lajia harrastanut Antti Ihme toteaa, että hangelle lähtiessä täytyy varautua yllättäviinkin asioihin.
Kuurapartainen Antti Ihme on tehnyt veljensä kanssa sukset, joilla koko porukka hiihtää. Kuva: Timo Heikkala”Kerran suksenkärki katkesi kesken kisan. Edellisiltana Hannu piti epoksipurkkia kädessään ja mietti, että ottaisiko sen mukaan. Onneksi hän laittoi purkin reppuun, koska liiman avulla saimme korjattua suksen ja jatkettua matkaa”, Antti Ihme kertoo.
Huolellinen suunnittelu ja valmistautuminen retkille on olennaista. Umpihangessa hiihtäminen syö energiaa. Reppuun kannattaa pakata riittävästi evästä ja juomista sekä vaatetta ja retkivälineitä retken pituuden ja sääolosuhteiden mukaan.
”Luonnon kunnioittaminen on erityisen tärkeää. Se on aika armoton, kun lähdetään kovalla pakkasella pitkäksi aikaa metsään. Sääolosuhteet voivat muuttua yhtäkkiä”, Antti Ihme sanoo.
”Reitti kannattaa suunnitella, että pystytään välttämään pahimmat kompastuskivet, kuten sulat joet tai muut haastavat maastoesteet. Muuten retkeltä saatetaan tulla häntä koipien välissä takaisin”, Jukka Saartoala peesaa.
Umpihankihiihto on tehokasta liikuntaa. Taneli Mäntylä harrastaa myös latuhiihtoa. ”Kovimmat treenit tehdään normisuksilla ja pyöräillen”, hän toteaa. Kuva: Timo HeikkalaKaraistuneimmat umpihankihiihtäjät eivät kaihda taivasalla yöpymistä kovimmillakaan pakkasilla. Se on monelle extreme-kokemus ja itsensä voittamisen huipennus.
Aina ei tietenkään tarvitse lähteä pitkälle retkelle. Maalla moni pääsee hangelle suoraan kotipihasta.
”On mahtavaa lähteä hiihtämään omasta kotipihasta. Arki-iltaisin saatan hiihtää lähimetsään katsomaan, onko siellä liikkunut hirviä. Sen jälkeen on kiva mennä saunaan”, Muhoksen sivukylällä asuva Antti Ihme toteaa.
”Monesti ollaan viikonloppuisin jo kuuden aikaan aamulla suolla hiihtämässä otsalamppujen kanssa, että päästään näkemään kuutamoita. Saatamme palata kotiin jo aamupäivällä”, Taneli Mäntylä lisää.
Umpihankihiihto eroaa tekniikaltaan latuhiihdosta. Joku on kuvannut osuvasti, että liikerata muistuttaa maastopyörällä ajoa seisaaltaan. Hangessa ei pysty liukumaan jalkoja työntämällä, vaan niitä pitää myös nostella. Hiihtäessä rasitus tuntuu etenkin etureisissä ja keskivartalon lihaksissa.
Pitkillä suksilla kääntyminen ja ojien ylittäminen on ensikertalaiselle vaikeaa.
Huomionarvoista on, että pakkanen ei pure samalla tapaa kuin nopealla ladulla hiihtäessä.
”Kun umpihankihiihdossa etenemisvauhti on 4–5 kilometriä tunnissa, keho tuottaa lämpöä, mutta viima ei käy yhtä pahasti kuin ladulla hiihtäessä, jossa alamäessä vauhti voi nousta jopa 40 kilometriin tunnissa”, Hannu Kinnunen vertaa.
Umpihankihiihdon suosio on nousussa ja laji houkuttelee yhä nuorempia. Hangille päädytään usein metsästyksen tai trendiksi nousseen liukulumikenkäilyn kautta.
Janne Retsulle umpihankihiihto merkitsee rauhallista samoilua luonnossa. Hänellä on perinteiset metsäsukset siteillä. Ase on mukana teerisaaliin varalta. Kuva: Timo HeikkalaTervasuon laavulla tapaamme Janne Retsun, joka on päiväreissulla yksikseen. Hän samoilee hangella perinteisillä metsäsuksilla, joissa on saappaan kannan taakse kiinnitettävät eräsiteet.
”Sain nämä metsäsukset lahjaksi kaksikymmentä vuotta sitten. Ei mennyt lahja hukkaan, koska olen siitä lähtien hiihtänyt näillä”, Retsu toteaa.
Lumipuku ja asereppu kertovat, että mies on valmiina latvalinnustamaan. Hän ei ole moksiskaan, vaikka teeret ovat pysytelleet tällä kertaa piilossa.
”Ei veikkonen tänne tulla lihan takia. Tärkeintä on, että pääsee hengittämään raikasta talvi-ilmaa. Hankihiihto on hyvä laji. Tästä saa liikuntaa, hyvää mieltä ja samalla pääsee metsästämään. Tietysti se lintusaalis olisi plussaa”, taukokahvia hörppivä mies puntaroi.
Pidemmillä reissuilla keskimääräinen vauhti on taukoineen kolme kilometriä tunnissa. ”Sillä tahdilla jaksaa hiihtää koko päivän”, hiihtäjät toteavat. Kuva: Timo HeikkalaUmpihankihiihtoa voi harrastaa myös koko perheen voimin. Perheen pienempiä voi vetää ahkiolla, ja myös koirista saa seuraa hangelle.
”Vaimon ja lasten kanssa lähdetään hiihtoreissulle eri tavoitteella ja sekin on mukavaa ja antoisaa. Harvassa ovat nekin hiihtoreissut, että me menemme joukkueen kanssa oikeasti lujaa. Suurimmaksi osaksi tämä luonnosta nauttimista”, Taneli Mäntylä sanoo.
Hannu Kinnunen on ollut suunnittelemassa hyvinvointia ja terveyttä edistävää teknologiaa. Hänen mielestään liikuntaharrastuksissa kannattaisi keskittyä sellaisiin asioihin, jotka tuottavat hyötyä pitkällä aikavälillä.
”Tämä umpihankihiihto on kuitenkin elämäntapa ja se on tärkeämpää kuin mikään yksittäinen kestävyysurheilutapahtuma. Vuosien varrella elämäntilanteet muuttuvat ja voi tulla vammautumisia. Siksi olisi järkevää harrastaa siten, ettei maksimoisi kaikkea esimerkiksi yhteen maratoniin, vaan edistäisi omaa kuntoaan kymmenen vuoden aikajänteellä. Siihen umpihankihiihto sopii loistavasti”, Kinnunen sanoo.
Hannu Kinnunen esittelee kolmimetristä suksea. ”Umpihangessa eteneminen on kuin kissan kulkemista. Jokaisella askeleella aistii ja kokee erilaisia tunnetiloja”, hän kuvailee. Kuva: Timo HeikkalaHarrastuksen suurin haaste liittyy usein logistiikkaan. Kolmemetriset sukset vaativat joko kattotelineen tai riittävän kokoisen automallin ja myös kotona tulisi olla riittävästi säilytystilaa.
”Olemme me autojakin sen vuoksi vaihtaneet, että saadaan sukset mahtumaan. Pieniä satsauksia on tehtävä harrastustensa eteen”, Risto Saartoala naurahtaa.
Hiihtoreissuilta irtoaisi tarinoita tuntikausiksi. Parhaiten ovat jääneet mieleen ne kerrat, joilla sattunut jotain erikoista.
”Kerran tulimme tekemään hiihtovetoja Tervasuolle. Kun olimme lähdössä kotiin, huomasimme eksyneemme. Siinä meni kaikilla loppupäivän aikataulut uusiksi. Kovimmille otti kotona, kun piti selittää vaimolle, että miten saatoimme eksyä suolle, jota on kierretty yhdessä kymmenen vuotta”, Jukka Saartoala muistelee nauraen.
Oikeat sukset oikeaan maastoon
Suksien valintaan vaikuttaa eniten maastotyyppi, missä niillä hiihdetään.
Upottavaan umpihankeen pidemmille reissuille ja sopivat parhaiten 2,5–3 metriä pitkät kotimaiset eräsukset.
Saatavilla on sekä karvapohjaisia että voideltavia suksimalleja.
Kokeneiden umpihankihiihtäjien mukaan ennen suksikaupoille lähtöä on suositeltavaa perehtyä lajiin laina- tai vuokrasuksilla, joita on saatavilla muun muassa hiihtoseuroista.
Uusimmissa suksimalleissa on NNN-BC-siteet, mutta hangella pärjää hyvin myös perinteisillä eräsuksilla, joissa siteisiin kiinnitetään tavalliset saappaat.
Kiinteistöneliön joukkue hiihtää Antti ja Hannu Ihmeen suunnittelemilla ja valmistamilla suksilla. Oma suksimalli syntyi, kun veljekset eivät löytäneet markkinoilta mieluisia suksia. Niinpä he päättivät tehdä ne itse Antin omassa tallissa. ”Aluksi etsimme suksivalmistajaa, joka olisi tehnyt meidän suunnitteleman mukaiset sukset. Sellaista ei löytynyt, mutta saimme koottua eri toimittajilta suksentekoon tarvittavat värkit ja joitakin ohjeita. Tekeminen piti opetella ja kokeilla itse”, Antti Ihme kertoo.
Ihme Skin suksia ei ole vielä toistaiseksi yleisessä myynnissä. Sukset on valmistettu hiilikuidusta. Suksi painaa siteiden kanssa 2,2 kiloa eli selvästi vähemmän kuin monet muut yhtä pitkät myynnissä olevat suksimallit. ”Kun mennään umpihangessa ja nostellaan jalkoja, niin jo kilon painoero tekee paljon”, Antti Ihme toteaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
