Kesän vesilintulaskennat: Lintukannat taantuvat edelleen – parimäärät ja poikastuotto hieman tavallista kehnompia

Pesivien vesilintujen määrää on Suomessa seurattu laskentojen avulla jo lähes 40 vuoden ajan. Laskentoja koordinoivan Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan vesilintukannat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet. Muutos on havaittu sekä rehevillä että karuilla vesillä.

Syyt vesilintujen vähentymiseen rehevillä vesillä ovat Luken mukaan moninaiset. Osa lajeista kärsii etenkin vesistöjen rehevöitymisestä ja veden värin tummumisesta muun muassa ympäröivien alueiden ojituksen takia.

Myös vieraspetojen runsaus on osalla lajeista todennäköisesti keskeinen syy kannan taantumiseen.

Kesän 2024 laskentatulosten perusteella monen lajin pitkän aikavälin taantuma näyttää joko syventyneen tai kantojen alamäki ei ole kääntynyt nousuun.

”Tämän kesän laskentojen mukaan monilla tärkeimmillä riistasorsilla parimäärät, poikasten määrät ja poikastuotto ovat olleet vähän tavallista kehnompia”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Markus Piha tiedotteessa.

Luken listaamien tärkeimpien riistavesilintujen kantojen kehitys on kaikilla laskusuuntainen.

Kovan taantuman vuosien saatossa on kokenut erityisesti haapana, jonka Suomen pesimäkanta on pienentynyt 39 vuodessa jopa 59 prosenttia. Vuonna 2024 valtakunnallinen parimäärä on edellisen vuoden tasolla ja 40 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella. Vuosi 2024 oli kuitenkin Luken mukaan haapanan pesintämenestyksen kannalta vaikeasti tulkittavissa.

Sinisorsan pesimäkanta Suomessa saavutti huipun vuoden 2015 tietämillä. Sen jälkeen kanta on pienentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 prosenttia.

Sinisorsakanta on Luken arvion mukaan tänä vuonna pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna erityisesti pohjoisessa, jossa kanta pieneni 22 prosenttia, sekä keskisessä Suomessa, jossa pudotus oli 17 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Luken arvion mukaan sinisorsien poikasten kokonaismäärä on sekä pitkällä aikavälillä että viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt vakaana. Parikohtainen poikastuotto sen sijaan on pienentynyt.

Myös tavin Suomen pesimäkanta on pitkällä aikavälillä pienentynyt noin 26 prosenttia. Jyrkimmin taantuma näkyy maan pohjois- ja keskiosissa. Vuoden 2024 parimäärä on Luken mukaan noin neljänneksen pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella ja lähellä viime vuoden tasoa.

Telkän Suomen pesimäkanta on pienentynyt pitkällä aikavälillä noin 13 prosenttia. Viimeisen kymmen vuoden aikana tapahtunut parimäärien kehitys vaihtelee Luken mukaan alueellisesti. Suomen eteläosissa parimäärä on pienentynyt 22 prosentilla. Pohjoisessa kanta taas on kasvanut 32 prosentilla.

Muiden laskettuja vesilintulajeja olivat jouhisorsa, tukkasotka, laulujoutsen, isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, lapasorsa, punasotka, nokikana, härkälintu, silkkiuikku sekä mustakurkku-uikku. Valtaosalla kesän 2024 kanta oli pienempi niin edeltävään vuoteen kuin pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna.

Tuntuvin pudotus oli härkälinnun kannassa, joka on vuonna 2024 jopa 36 prosenttia edeltävää vuotta pienempi ja 48 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Myös punasotkan parimäärä pieneni edellisvuodesta lähes kolmellakymmenellä prosentilla. Kanta oli Luken mukaan 92 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Sen sijaan laulujoutsenen kanta oli viisi prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna ja 26 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Vesilintuaineisto koostuu vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien suorittamien pari- ja poikuelaskentojen tiedoista. Laskentojen koordinoinnista vastaavat Luke ja Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo, Luomus.

Laskennoissa vesilintuparit lasketaan viikko jäiden lähdön jälkeen ja toisen kerran noin 2–3 viikkoa myöhemmin. Poikueet lasketaan samoilla pisteillä 1.–20.7.

Vuonna 2024 parilaskentoja tehtiin Luken mukaan 1 196 ja poikuelaskentoja 704.