Vierailin metsästyskoirien kokeissa ja tajusin monet luuloni vääriksi

Vierailin loka-marraskuun aikana neljässä metsästyskoirien koetapahtumassa. Oli hirvikoetta, ajokoetta ja pystykorvien ja kanakoirien lintukokeita. Vierailuista syntyi juttusarja, jonka toinen osa on nyt julkaistu.

Positiivista oli se, että kaikkiin tapahtumiin minut otettiin avosylin vastaan. Koejärjestelijät ja osallistujat kertoivat auliisti sekä itse kokeesta, kokeiden järjestelyistä että omista koiristaan.

Itsellänikin on ollut metsästyskoiria ja luulin olevani aika hyvin perillä metsästyskoirien sielunelämästä ja koirien hyödyntämisestä metsästyksestä.

Mutta kas kummaa, jälleen kävi ilmi se, että mitä enemmän jostakin asiasta luulee tietävänsä, sitä vähemmän oikeasti tietää.

Monessa kohtaa huomasin, että oma tietämykseni perustui johonkin vanhaan luuloon tai kokemukseen, joka ei todellisuudessa pitänyt lainkaan paikkaansa.

Kokeissa vierailu on myös siinä mielessä avartavaa, että kokeisiin osallistuvat yleensä sellaiset koirat ja koiranomistajat, jotka osaavat asiansa. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten eri koirien tulisi toimia ideaalitilanteessa.

Monesti käytännön metsästystilanteissa näkee hirvikoiria, jotka haahuilevat omiaan, eivätkä välttämättä tule kutsuttaessa pois. Sitä ajattelee, että sellaisia ne hirvikoirat nyt vaan ovat, kunnes näkee yksilöitä, jotka tekevät hommansa ja hoitavat ne vielä omistajansa kanssa tiiviissä yhteistyössä.

Toimiva koira vaatii omistajalta paljon omistautumista koiran koulutukseen, ja tietysti hyvää tuuria ja hyvää koiraa.

Koetapahtumissa on sekin hyvä puoli, että omankin koiran kanssa löytää asioita, jossa olisi vielä kehitettävää. Mukavilta koiranohjaajilta saakin myös arvokkaita vinkkejä oman koiran kouluttamiseen.

Miinuspuoleksi voitaneen laskea se, että jokaisen kokeen jälkeen iski pienimuotoinen koirakuume. Kylläpä kuparinvärinen suomenpystykorva on kaunis, olisipa jännittävää seurata oman ajokoiran jäniksenajoa. Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan.

Toimittajan rooli on siitä mielessä kiitollinen, että toimittaja voi aina kysellä tyhmiä ilman että sitä tarvitsee hävetä sen kummemmin. Niistä tyhmistä kysymyksistä voikin nimittäin löytyä mielenkiintoisia tarinoita tai uusia näkökulmia.

Näiden koirakohtaamisten pohjalta onkin jälleen muhimassa paljon uusia juttuideoita. Kiitokset kuuluvat myös kaikille tapaamilleni koiraihmisille!