Laillinen hyljejahti herätti hämmentävän kohun

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Seppo Knuuttila kertoo Helsingin Sanomissa sydäntä särkevästi, kuinka hän on järkyttynyt vesijeteillä liikkuvista metsästäjistä, jotka ampuvat kuutteja huvikseen Helsingin edustalla.

Knuuttila kertoo myös LinkedInissä, että on hän seurannut sikailua neljä kuukautta Helsingin ulkoluodoilla. Jutusta tai päivityksestä ei käy tarkasti selville, että mitä ulkoluodoilla on oikeastaan tapahtunut. Asiaa tuntematon saa kuitenkin heti mielikuvan nuorista miehistä, jotka räiskivät päättömästi pörräävistä jeteistä söpöjä valkoisia kuutteja.

Ilmeisesti mitään rikosta ei kuitenkaan ole tapahtunut, koska Knuuttila ei kerro tehneensä asiasta rikosilmoitusta.

”Mun mielestä on todella irvokasta, että ajetaan ulkomerelle vesijetillä ja sitten puhutaan tästä elämyksellisenä kokemuksena saaristossa”, Knuuttila kommentoi Iltalehdessä.

Onko ongelma siis vesijetit, joita on käytetty? Liikkuvasta vesijetistä ampuminen olisi rikos, mutta näin ei liene käynyt. Olisiko tapahtuma ollut hyväksyttävämpi, jos luodoille olisi soudettu?

Onko ongelma se, että nuoria hylkeitä on ammuttu tai niitä on ammuttu päähän, kuten viisainta on? Vai onko ongelma se, että hylkeitä ei ole ainakaan Knuuttilan tietojen mukaan hyödynnetty tai niistä ei ole lähetetty vapaaehtoisia näytteitä?

Nahan ja lihan hyödyntämiseen ongelman tuottaa se, ettei metsästäjä saa nykyisin myydä metsästämänsä hylkeen lihaa tai nahkaa. Euroopan Unioni kielsi hyljetuotteiden kaupan alueellaan vuonna 2009.

Hylkeiden metsästysaika on 16.4.–31.12. Hylkeiden metsästysvuoden 2025–2026 kiintiö on yhteensä enintään 1 050 harmaahyljettä ja 425 itämerennorppaa. Kiintiöasetukset ovat voimassa metsästysvuosittain 1.8.–31.7. Heinäkuussa päättyneellä metsästyskaudella kiintiöitä ei saatu täytettyä. Osittain siksi, että hylkeen metsästys on vaikeaa ja vaativaa.

Molempien hyljelajien kannat ovat vahvat ja elinvoimaiset. Harmaahylkeiden eli hallien määrä koko Itämerellä on kasvanut 2000-luvun alusta noin nelinkertaiseksi.

Merihylkeiden metsästyksen tarkoituksena on hylkeiden tarjoaman luonnonvaran hyödyntäminen, sekä hylkeiden kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamien vahinkojen vähentäminen.

Seppo Knuuttila esiintyy artikkeleissa Suomen ympäristökeskuksen tutkijana. Epäselväksi jää, onko Knuuttilan kokema samalla myös Suomen ympäristökeskuksen kanta.

Uutinen on jälleen osoitus siitä, että mediat vaikuttavat vahvasti siihen, miten mielikuvat ja asenteet muodostuvat. Samalla se on muistutus metsästäjille siitä, että laillista metsästystä pitää uskaltaa tuoda rohkeasti esiin. Kaikkien ei tietenkään tarvitse hyväksyä metsästystä, mutta myönteistä suhtautumista on vaikea saada aikaan ilman ymmärrystä siitä, mitä metsästys on ja miksi se on tärkeää.