
Suomen kalavesissä elelee monenlaisia kalalajeja. Jos saaliista leijailee tuoreen kurkun aromi, saaliiksi on tullut kuore eli norssi. Kurkun tuoksu – tai monen mielestä haju – tulee kalan niskassa olevasta hajurauhasesta, joka poistetaan kalaa perattaessa.
Meillä kuore on yleinen sisävesissä etelästä aina Oulujoen vesistöön saakka. Kuore on tavallinen myös kaikilla merialueillamme. Kuoreen kutu tapahtuu keväällä, jolloin kuoreet säntäävät sankoin joukoin kutemaan virtaaviin vesiin. Järvien kuoreet voivat kutea matalille rannoille. Kututapahtuma on yleensä kiihkeimmillään parina kolmena yönä. Näiden hullujen öiden jälkeen kalat katoavat yleensä nopeasti takaisin syviin vesiin.
Kutuaikaan kuoretta kalastetaan perinteisesti lippoamalla. Juuri nyt lippokuoreen sesonki on alkamassa ja pienessä ajassa voi haavilla saada isoja saaliita. Muita pyyntimuotoja ovat nuotta, trooli, verkkokalastus ja pilkkiminen.
Kuore on herkullisuudestaan huolimatta heikosti hyödynnetty kalalaji. Syynä on se, että kuore tunnetaan heikosti. Kuore on yleisimmin 7–20 sentin mittainen läpikuultava, hieman hopean ja kellertävän sävyinen kala. Sillä on suuri suu, terävät hampaat ja selän takaosassa rasvaevä.
Kuore on äärimmäisen herkullinen kala oikein valmistettuna, sitä on verrattu jopa kuhan veroiseksi.
Lippoaminen on vanha kalastusmuoto, jossa pitkän varren päässä olevaa lippoa eli haavia kuljetetaan virtapaikoissa pohjan lähellä.
Lipolla pyydetään yleensä kuoretta, norssia, muikkua tai jopa siikaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
