Repaleinen kaupunkimetsä on täydellinen elinympäristö pölyttäjille, jotka kukoistavat valossa ja lämmössä

Pölyttäjät hyötyvät metsästä, jossa on vaihtelevia rakennepiirteitä, todetaan Metsäntuntijat-podcastissa. Sen on tuottanut metsätalouden palvelu- ja asiantuntijayritys Tapio.

Toiset pölyttäjälajit tarvitsevat aurinkoisia paahdepaikkoja, kun taas toiset ovat riippuvaisia kosteasta lahopuusta. Esimerkiksi uudistushakkuun jälkeinen taimikkovaihe on otollisin aika ylläpitää valoa ja lämpöä vaativien lajien elinympäristöjä.

Taimikon kasvaessa ja metsän sulkeutuessa näiden lajien olosuhteet heikkenevät. Metsään voidaan kuitenkin jättää tarkoituksella puustoltaan harvempia kohtia esimerkiksi kallioiden tai muiden karumpien laikkujen yhteyteen. Erityisen tärkeää on säästää taimikonhoidossa raitoja ja muita pajukasveja, jotka kukkivat aikaisin keväällä ja tarjoavat elintärkeää ravintoa esimerkiksi herääville kimalaiskuningattarille.

”Pölyttäjiä tukevat keinot ovat usein niitä samoja luonnonhoidon keinoja, joita talousmetsissä käytetään muutenkin”, kiteyttää Tapion ympäristöasiantuntija Selma Salin.