Pölyttäjien menestyminen tukee marjasatojen onnistumista – näillä toimilla hyönteisiä voi tukea metsässä

Pölyttäjät ovat välttämättömiä luonnon­kasvien lisääntymiselle, mutta niiden määrän romahtaminen on viime vuosina huolestuttanut ympäri maailmaa. Esimerkiksi metsämarjasatojen onnistuminen vaatii pölyttäjiä.

Suomen metsissä pölytyksestä huolehtivat pääosin mesipistiäiset, kukkakärpäset sekä yö- ja päiväperhoset. Mustikan tärkeimpiä pölyttäjiä ovat kimalaiset, puolukan puolestaan kimalaiset ja maamehiläiset. Kukkakärpäset pölyttävät lakan.

Pölyttäjät tarvitsevat sopivia lisääntymis­paikkoja sekä keväästä syksyyn erilaisia ja eri aikaan kukkivia kasveja, jotka tarjoavat ravintoa. Pääosa pölyttäjistä viihtyy kuivissa ja valoisissa ympäristöissä. Kukkakärpäset lisääntyvät kosteikoissa, soilla ja märällä lahopuulla.

Metsäteiden reunamilla kasvaa usein kukkivia ruohovartisia kasveja. Ne yhdessä lämpimän pienilmaston kanssa tarjoavat mieluisia pienympäristöjä pölyttäjille.

Puulajeja tärkeimpiä ovat raita ja muut pajut. Varsinkin varhain keväällä pajut ovat elintärkeitä, sillä silloin metsissä on tarjolla niukasti ravintoa. Myös muut kukkivat lehtipuut ja -pensaat houkuttelevat hyönteisiä, ja jalot lehtipuut tarjoavat lahotessaan koloja pesiville mesipistiäisille.

Metsätiloilla pölyttäjien elinoloja voi tukea suosimalla sekapuustoisuutta, jättämällä säästöpuuryhmiä ja yksittäisiä monimuotoisuudelle tärkeitä puita sekä lahopuuta.