Monet kasvit ja sienet vaativat lahopuuta kasvualustakseen. Kuva: Kari Salonen
Kuolleen puun määrä kasvaa metsissä, mutta säästöpuut ovat usein liian nuoria – ”Varmaa on, että monimuotoisuuden eteen voitaisiin tehdä enemmän liiketoiminnan vaarantumatta”
Puuta jalostavan teollisuuden tiekartta kannustaa lisäämään monimuotoisuustoimia yhä laajemmin.
Kuolleen puun määrä kasvaa talousmetsissä kaikkien neljän skenaarion mukaan. Kuva: Kari SalonenMetsien monimuotoisuuden tila on monilla keskeisillä mittareilla parantunut ja positiivinen suunta jatkuu, Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry kertoivat tuoreen monimuotoisuustiekartan julkistamistilaisuudessa tiistaina.
Tiekartassa on hyödynnetty valtakunnan metsien inventointeja, aluskasvillisuuden inventointeja sekä Punaisen kirjan uhanalaisuusarviointeja. Mallintamalla ennustettiin, miten monimuotoisuus metsissä kehittyy neljässä eri metsänkäsittelyn skenaariossa.
”Kuolleen puun määrä kasvaa kaikissa skenaarioissa”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen kertoi.
Se on hyvä uutinen, sillä lahopuun määrän lisääntyminen parantaa monien uhanalaisten lajien menestymistä talousmetsissä.
Myös yksittäiset vanhat puut ovat tärkeitä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa uudistushakkuissa jätettävät säästöpuut saattavat kuitenkin olla vain 70-vuotiaita.
”Ne ovat vielä liian nuoria vanhoista puista riippuvaisten epifyyttilajien isäntäpuiksi”, Siitonen toteaa.
Epifyytit ovat puun pinnalla kasvavia kasveja tai sieniä. Monesti ne tarvitsevat yli 120-vuotiaan puun isännäkseen. Muun muassa siksi monimuotoisuustoimien vaikutukset nähdään vasta vuosikymmenien päästä.
”Varmaa on, että monimuotoisuuden eteen voitaisiin tehdä enemmän metsätalouden liiketoiminnan vaarantumatta.” Juha Siitonen
Kriittisimpiä elinympäristöjä Suomessa ovat lehtometsät, joissa elää 42 prosenttia uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsälajeista.
Siitonen näkee tärkeäksi, että monimuotoisuustoimia kohdennetaan ja keskitetään erityisesti sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Avainasemassa ovat suuret maanomistajat.
”Varmaa on, että monimuotoisuuden eteen voitaisiin tehdä enemmän metsätalouden liiketoiminnan vaarantumatta”, Siitonen painotti.
Monimuotoisuustyötä on tehty talousmetsissä laajassa mittakaavassa 1990-luvulta lähtien.
Tuloksia on saatu etenkin Etelä-Suomessa, jossa lehtipuuston tilavuus ja kuolleen runkopuun määrä ovat kasvaneet. Koko maassa avohakkuualoille jätetään entistä enemmän elävää puuta.
Metsänkäsittelymenetelmilläkin on vaikutusta monimuotoisuuteen. Mustikan, puolukan ja variksenmarjan peitteisyys on lisääntynyt.
”Varpujen maavarret säilyvät paremmin, kun maanmuokkausta tehdään nykyään pistemäisesti”, Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi totesi.
Lakka ja monet muut suolajit ovat taantuneet. Kuva: Kari SalonenSuolajiston taantuminen puolestaan jatkuu. Viime vuosisadalla ojitetut suot ovat kuivuneet ja muuttuneet turvekankaiksi. Muun muassa juolukka ja lakka ovat vähentyneet.
”Koko metsätalouden arvoketjun yhteistyötä tarvitaan. Motivaatio on kaiken perusta.” Karoliina Niemi
”Luonnon monimuotoisuudesta ja metsätaloudesta on paljon osaamista, mutta hyödynnetäänkö sitä, kun tehdään päätöksiä”, Niemi haastoi.
”Koko metsätalouden arvoketjun yhteistyötä tarvitaan. Motivaatio on kaiken perusta”, hän tiivisti.
Monimuotoisuustiekartan viisi pääaihetta
1. Lisätään lehtipuiden osuutta ja harvinaisten lehtipuiden määrää. Sekapuustoisuus auttaa metsiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen.
2. Varmistetaan riittävä lahopuun määrä ja laatu. Siitä hyötyvät tuhannet lahopuusta riippuvaiset lajit.
3. Turvataan arvokkaat elinympäristöt ja edistetään vapaaehtoista suojelua.
4. Tunnistetaan talousmetsien lehdot ja paahdeympäristöt. Lisätään niiden monimuotoisuusarvoja esimerkiksi poistamalla kuusia.
5. Lisätään paloelinympäristöjä kulotuksilla.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
