

Pudasjärvellä asuva Kokkopeat oy:n yrittäjä Risto Kokko osti ensimmäisen nelivetotraktorinsa vuonna 1982 ja on siitä lähtien ansainnut elantonsa turpeesta.
Kaksi vuotta sitten turveyrittäjästä tuli soiden ennallistaja. Muutos ei käynyt kuitenkaan kivuttomasti.
”Turvetuotanto ajettiin alas väärin syin”, Kokko toteaa. Hän ei näe järkeä, että kotimaisesta energianlähteestä luovuttiin samaan aikaan, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa ja huoltovarmuus nousi tapetille.
Nyt Kokko on kuitenkin täysillä mukana ennallistamisbisneksessä. Parhaillaan hän kaataa puita ja tukkii ojia tuottamattomalla metsäojitusalueella.
Hän aikoo myös ennallistaa oman 60 hehtaarin turvesuonsa lintujärveksi.

Kun turvetta vielä nostettiin, Kokkopeat työllisti yrittäjän lisäksi kymmenisen työntekijää, nyt enää kolme.
Työn luonne on muuttunut myös siten, että urakat ovat sidoksissa hankkeisiin, joihin puolestaan liittyy runsaasti byrokratiaa.
”Joka vaiheessa pitää odotella kuukausia. Sitten yhtäkkiä kaikki työmaat lässähtävät päälle samaan aikaan.”
Urakoitsijana hän on tottunut nopeatempoiseen asiointiin. Esimerkiksi lumenauraus, jota Kokko myös talvisin tekee, voidaan hoitaa vaikkapa puolen tunnin päästä tilauksesta.
”Olen 40 vuotta osannut pitää ojat auki. Miksi en osaisi laittaa niitä tukkoonkin?”
Kokkoa ihmetyttää, miksi kirjoituspöytien äärellä tehtävään suunnitteluun käytetään niin paljon aikaa ja rahaa, jopa kymmeniä tuhansia euroja.
Hänen mukaansa turveyrittäjä, joka on vuosikymmeniä työskennellyt alueella, tietää, mihin vesi virtaa.
”Olen 40 vuotta osannut pitää ojat auki. Miksi en osaisi laittaa niitä tukkoonkin?”
Konkreettisen työn tekijöitä voisi hankkeissa kuunnella nykyistä enemmän, hän tuumii.
Kokko uskoo, että hänelle ja muillekin entisille turveyrittäjille riittää töitä ennallistamisen saralla.
”Työtä on, mutta onko rahaa?”
Politiikka on hänen mukaansa poukkoilevaa.
”Kun tänä päivänä jokin asia on hyvä, huomenna se onkin huono.”

Ennallistamisasetuksen mukaan EU:ssa pitää ennallistaa huonokuntoisista luontotyypeistä 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
”Julkinen rahoitus ei riitä, sillä rahantarve maanpuolustuksessa ja terveydenhuollossa on kova”, Relex-säätiön johtava ympäristöasiantuntija Marjukka Porvari toteaa.
”Yksityinen rahoitus tuo jatkuvuutta, kun politiikka on epävarmaa.”
”Yksityinen rahoitus tuo jatkuvuutta, kun politiikka on epävarmaa.”
Yritykset rahoittaisivat mielellään ennallistamistoimia kompensoidakseen yritystoiminnasta aiheutuvaa haittaa. Vaarana on kuitenkin tulla syytetyksi viherpesusta.
Luonnonsuojelulaki tuntee nykyisin niin sanotun ekologisen kompensaation, jossa luonnon monimuotoisuutta lisätään toisessa paikassa, kun sitä on vähennetty toisaalla.
Mittariksi on kehitetty niin sanottu luonnonarvohehtaari, joka lasketaan kullekin luontokohdetta parantavalle toimelle erikseen.
Kompensaatiohankkeita toteuttavan One Planetin perustaja Emma Kari kertoo, että sopivista ennallistamiskohteista on jatkuvasti pulaa.
Hän ehdottaa maanomistajille ja hyvityksestä kiinnostuneille yrityksille pikatreffejä, jotta tarpeet kohtaisivat paremmin.
MTK on kehittämässä markkinapaikkaa luontoarvokaupalle, mitä Karin mukaan odotetaan innostuneesti.
Karin mielestä luonnonarvohehtaarista maksettavan korvauksen pitää olla kilpailukykyinen Metso- ja Helmi-ohjelmien sopimusten kanssa.
Soiden ennallistamista pohdittiin eri näkökulmista keskiviikkona Metsäkeskuksen seminaarissa Oulussa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
