Metsänomistajia kosiskellaan luontoarvotalkoisiin, kun rahat ovat loppu
Tutkimuksen mukaan metsänomistajilla on vahva halu lisätä luonnon monimuotoisuutta.Tilaajalle
Metsäalalla mietitään nyt, millä keinoilla luonto- ja ilmastotavoitteisiin päästäisiin. Katse kääntyy metsänomistajiin. Kuva: Oskar von EssenMetsäpäivillä kyseltiin, riittäisivätkö metsänomistajien vapaaehtoiset toimet ja pehmeät keinot ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseen. Kovia keinoja ovat esimerkiksi yhteiskunnan määräämät rajoitukset. Pehmeät keinot perustuvat vapaaehtoisuuteen.
Pellervon taloustutkimuksen (PTT) metsäekonomisti Marjo Maidell esitti alkuun kaksi tutkimustulosta, jotka kertovat metsänomistajien näkemyksistä.
Vuonna 2022 tehdyssä kyselyssä noin 60 prosenttia piti tärkeänä sitä, että oma metsä toimii hiilinieluna ja -varastona. Climate Nudge -tutkimushankkeen kyselyyn vastasi reilu tuhat metsänomistajaa.
Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan samoin noin 60 prosenttia on kiinnostunut tekemään ”yhä enemmän toimia luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja/tai lisäämiseksi”. Vastaajia MTK:n ja SLC:n Luonnon monimuotoisuuden tiekarttaa varten tehdyssä kyselyssä oli lähes 1 700.
”Oma motivaatio on mielekäs kannustin, ja sitä kannattaa hyödyntää”, Maidell totesi.
Hän ei kuitenkaan luottaisi vain siihen, että asian tärkeys johtaisi automaattisesti käytännön toimiin.
”Pitää miettiä, mitkä tekijät hidastavat tai estävät vapaaehtoista toimintaa? Osaamisen puute, rahan puute, hankalat prosessit? Miten ohjausta kehitetään? Toiminnasta tulisi tehdä metsänomistajalle mahdollisimman helppoa ja houkuttelevaa”, Maidell pohti.
”Metsät vaikuttavat kaikkien meidän elämään. Se tuo paljon vastuuta omistajalle.”
Pehmeiden ja vapaaehtoisten keinojen käyttökelpoisuutta makusteli MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola.
”Onko meillä sellaisia? Metsänomistajan arki on muuta. Metso ja Helmi on, mutta kaikenlaisia maankäytön rajoituksia tulee jatkuvasti lisää.”
Mäki-Hakola oli sitä mieltä, että jos muita kuin pehmeitä keinoja pohditaan, täytyisi niitä nyt löytyä hiilensidontaa ja luontoarvoja ostavien taholta, ei metsänomistajien.
”Tehokkainta olisi lähteä markkinapäästä.”
Maa- ja metsätalousministeriöstä kuultiin erilaista ääntä.
”Meillä on tavallaan hassu tilanne, kun metsät ovat jonkun omistuksessa, vaikka ne ovat luonnonvara. Metsät vaikuttavat kaikkien meidän elämään. Se tuo paljon vastuuta omistajalle”, koki ministeriön johtava asiantuntija Anna Salminen.
Hän olisi valmis kiristämään metsälakia, joka edellisen uudistuksen jäljiltä on metsänomistajalle entistä väljempi.
”Uudistuksen jälkeen ilmasto- ja luontohyödyt ovat läpäisseet yhteiskunnallisen keskustelun. Jos lain uudistaminen olisi käsillä nyt, niin ei varmasti tehtäisi niin suurta vapautusta.”
Salminen antoi ymmärtää, että hänestä metsälakia olisi kiristettävä. Hallitus taas on edelleen sitoutunut siihen, että metsien käyttöä ei rajoiteta.
Luontoarvokauppa sutii edelleen lähtökuopissaan. PTT:n vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi sanoi, että luontoarvojen tuotteistaminen on vaikeaa.
Hän vertasi luontoarvokauppaa hiilimarkkinaan, joka on jo kehittynyt. Siinä apua on selkeästä mittayksiköstä, hiilidioksidiekvivalenttitonnista. Mutta mikä olisi luontoarvokaupan yksikkö?
Mäki-Hakola luonnehti tämänhetkistä luontoarvokauppaa vielä näennäiseksi. Hän luottaa kuitenkin, että markkinat silläkin sektorilla kehittyvät.
”MTK:lla on jo luontoarvot.fi-markkinapaikka, ja olemme pian tuomassa siitä toisen version. Tiedämme, että jäsenet haluavat tuottaa eri hyödykkeitä ja odottavat siitä rahaa.”
”Onko rahoitus aina olennaisin näkökulma metsänomistajalle?” Salminen hämmästeli
”On taivaan tosi, että julkinen rahoitus ei riitä kaikkeen. Markkinoilla on intressiä löytää luontoarvojen tuottamista, ja sitä pyritään edistämään myös lainsäädännöllä.”
Mäki-Hakola muistutti, ettei luontoarvomarkkina synny ilman metsänomistajia.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
