Ministeri Kai Mykkänen tapasi metsäyhtiöiden johtoa tiistaina Helsingissä. Kuvassa vasemmalla Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra ja Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä. Kuva: Ympäristöministeriö
Raakkualueiden rantametsien pystyyn jäävälle puustolle on vaikea löytää maksajaa – Metso-rahaa tuskin irtoaa tasaikäiselle talousmetsälle
Raakkujen esiintymisalueiden suojavyöhykkeelle jäävää puustoa voi olla hankala saada ympäristötuen piiriin, jos metsä ei ole erityisen monimuotoista.Tilaajalle
Metsäyhtiöiden ilmoittamat 50 metrin suojavyöhykkeet eivät koske koko jokea, ainoastaan raakkujen elinympäristön välitöntä läheisyyttä. Kuva: Timo HeikkalaMetsäteollisuus ry ilmoitti tiistaina, että sen jäsenyritykset ovat itsenäisesti päättäneet sitoutua 50 metrin suojavyöhykkeisiin raakkuesiintymien välittömässä läheisyydessä.
MTK pelkää, että raakkuvirtojen rantametsistä muodostuu niin sanottuja no go -alueita, joilla metsätaloutta ei voi harjoittaa ollenkaan ja perää maanomistajille korvauksia menetetyistä puutuloista.
Kymmenen vuoden määräaikainen ympäristötukisopimus on yksi Metso-ohjelman vapaaehtoisen suojelun keino. Tukea myönnetään yksityisille metsänomistajille Metka-järjestelmän kautta.
Raakkujokien rantametsiä voi kuitenkin olla hankala saada tuen piiriin, jos ne ovat tasaikäistä talousmetsää.
Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen sanoo, että tuettavan elinympäristön tulee olla joko metsälain kymppipykälän mukainen erityisen tärkeä elinympäristö tai rakenteeltaan riittävän monimuotoinen.
Metsälakikohteet koskevat pienvesiä kuten lähteitä, puroja ja noroja, ei jokien tai järvien kaltaisia vesistöjä.
Raatikaisen mukaan käsiteltyjä talousmetsiä ei tueta ympäristötuella, vaan tuettavat kohteet ovat yleensä olleet pitkään häiriöttömässä tilassa ja niillä on oltava esimerkiksi erirakenteista puustoa, lahopuustoa tai monimuotoisuudelle arvokasta lehtipuustoa.
”Uhanalainen laji on aina lisäarvo, mutta ei yksin riitä tuen myöntämiseen”, hän kirjoittaa sähköpostiviestissään.
”Uhanalainen laji on aina lisäarvo, mutta ei yksin riitä tuen myöntämiseen.” Riitta Raatikainen
Suomussalmen Hukkajoella ely-keskus oli suositellut 45 metrin suojavyöhykettä raakun elinympäristöjen suojelemiseksi. Stora Enso ei noudattanut tätä suositusta.
Raatikaisen mukaan 45 metriä on ollut yleinen suositus muissakin kohteissa, mutta ohjeistuksissa saattaa olla vaihtelua.
Miksi metsäyhtiöiden sitoutuminen 50 metriin nousi niin isoksi asiaksi, jos raakkuvesistöjen suojavyöhykkeet ovat lähtökohtaisestikin huomattavasti leveämpiä kuin tavallisesti?
”Suojavyöhykkeen leveys on raakkualueilla elyn antama suositus, jota lienee toteutettu käytännössä vaihtelevasti”, Raatikainen toteaa.
”Suojavyöhykkeen leveys on raakkualueilla elyn antama suositus, jota lienee toteutettu käytännössä vaihtelevasti.” Riitta Raatikainen
Vesistöjen suojavyöhykkeen leveyttä ei säädä metsälaki, vaan suojavyöhykkeiden jättäminen perustuu maanomistajan valitseman metsäsertifiointijärjestelmän vaatimuksiin, hän selventää.
”Sertifiointijärjestelmissä on suojavyöhykkeille määritelty minimileveydet. Hyvin usein valitaan tuo minimileveys, vaikka alueen topografia, maalajin eroosioherkkyys tai rehevyys edellyttäisivät laajempaa suojavyöhykettä. Suojavyöhykkeen leveyden tulisi vaihdella olosuhteiden vaihdellessa. Usein toteutus on tasaleveä vyöhyke.”
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) ei tiistaina järjestetyssä tiedotustilaisuudessa luvannut, että raakkuvirtojen rantametsien suojeluun löytyisi valtion rahaa. Hän heitti pallon puukaupan osapuolille ja vetosi luontoarvokaupan yleistymiseen.
Onko metsäyhtiöillä intoa korvata metsänomistajille puustoa, joka jää pystyyn?
”Suojavyöhykkeelle jäävän puuston korvaaminen on aina ostavan yhtiön ja puunmyyjän välinen asia”, Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi toteaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
