”Ministeri pesi kätensä” ‒ raakkuvyöhykkeet näyttävät jäävän metsänomistajan maksettavaksi

Maanomistajat näyttävät jäävän raakkutapauksen maksajiksi. Kummallista asiassa on, että metsänomistajien maita koskevista asioista sovittiin ilman, että maanomistajat pääsivät sanomaan asiaan mitään, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola paheksuu asian käsittelyä.

”Täysin hallitusohjelman hengen vastaista. Niinhän siinä tapaamisessa kävi, että metsäteollisuus ja ympäristöministeri Kai Mykkänen tulivat sosialisoineeksi niiden metsänomistajien maat, jotka ovat hoitaneet vesistöjenvarsia niin, että siellä raakku elää”, Tiirola kommentoi.

Hän vertaa käsittelytapaa toiseen yhteyteen.

”Kuvitellaan millainen huuto tulisi, jos työnantajien ja hallituksen kanssa sovittaisiin jotain palkansaajia koskevaa, ilman että työntekijöiltä kysyttäisiin mitään.”

Metsäteollisuus ry tiedotti tiistaina iltapäivällä, että sen jäsenyritykset sitoutuvat itsenäisesti jättämään raakkuesiintymän välittömään läheisyyteen 50 metrin suojavyöhykkeen. Samalla metsäteollisuus odottaa viranomaisilta välittömiä toimenpiteitä raakkuesiintymien rajaamiseksi ja suojelemiseksi olemassa olevin keinoin.

”Käytännössä ilmoitus tarkoittaa, että metsäteollisuus sitoutui laajasti lyömään lukkoon, ettei 50 metrin vyöhykkeeltä osteta puuta. Se on juuri sosialisointia, mistä varoitimme”, sanoo Tiirola tuohtuneena.

MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakolan mukaan metsäteollisuuden ja ministerin ilmoitus vyöhykkeistä on märkä rätti metsänomistajien kasvoille. Hänen mukaansa se henkii, ettei puuta aiota ostaa raakkukohteiden läheisyydestä.

”Tästä paistaa läpi, että yritykset vetäytyvät täysin. Jatkossa yhtiöt voivat vastata, että kohteet ovat ihan no go -alueita”, Mäki-Hakola sanoo.

Metsänomistajan kannalta tilannetta voisi Mäki-Hakolan mukaan helpottaa, jos yhtiöt suostuisivat maksamaan suojakaistoista jotain MTK:n tarjoamalla mallilla.

Jatkossa suojavyöhykeasiaa pohtimaan on tarkoitus perustaa työryhmä, johon maanomistajienkin edustaja pääsee mukaan.

Raakkukohteiden suojavyöhykkeet koskevat jokien kohtia, missä raakkuesiintymiä on. Ei siis kategorisesti koko joen rantoja. Metsänomistajien kannalta ongelmallista kuitenkin on, etteivät he saa luonnonsuojelulain nojalla tietää itse kohteista ennen kuin hakkuiden yhteydessä.

”Omaisuudensuojan näkökulmasta tämä on hyvin hankalaa. Jos vaikka perit metsän , maksat siitä verot ja käytännössä et pystykään sitä hyödyntämään. Kyllä tässä on monia asioita, joita pitää ministerin perustamassa työryhmässä selvittää”, Tiirola sanoo.

Metsäteollisuuden viestissä on suojavyöhykkeiden määrittelyn osalta MTK:n mukaan hyvää, että se vaatisi niin sanotun rajaamismenettelyn käyttämistä.

”Ministeri pesi tiedotustilaisuudessa kuitenkin kätensä. Kohteita on niin paljon, ettei ole tarkoituskaan siihen käytettäisiin rajaamispäätösmenettelyä”, Tiirola kritisoi.

Ministeri vetosi myös luonnonarvokauppaan raakkukohteiden korvaamisessa. MTK:ssa epäillään, että sitä kautta maksumiestä menetetylle metsäalalle on vaikea löytää. Valtion pussista rahaa ei ole herumassa.

”Tosin Mykkänen voi pelastaa tilannetta vetoamalla yhtiöihin korvauksen maksamiseksi”, toteaa Mäki-Hakola.

Epäselvää on toistaiseksi, mikä on jatkossa ely-keskusten toimintaohjeistuksen merkitys raakkukohteiden hakkuissa.

”Tuleeko ohjeistuksesta maan tapa? Niissähän ei ole korvausvelvollisuutta”, Tiirola pohtii.

Tiirolan mukaan kaavamainen 50 metriä ei ole edes raakkujen etu.

”Se on tunnekuohussa nykäisty luku. Olen nuorena onkinut tammukkapuroilla, jossa puro menee rinteessä. Pohjoisrinne ja alarinne eivät todellakaan tarvitse samaa kuin ylä- ja etelärinne.”