Kuka päättäisi, milloin susia on Suomessa tarpeeksi?

Suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä pohtinut suurpetotyöryhmä luovutti raporttinsa 28.11. maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille (kd.).

Työryhmän keskeinen ehdotus oli, että maa- ja metsätalousministeriö voisi jatkossa asettaa päämäärän kannanhoidollisiin poikkeuslupiin lajikohtaisesti ja kannanhoitoalueittain.

Kestävän päämäärän asettaminen on ollut se kompastuskivi, johon kannanhoidollisen metsästyksen luvat ovat valitusten myötä oikeuksissa kaatuneet. Työryhmäkään ei kuitenkaan raportissaan kertonut, mikä tällainen päämäärä voisi tarkasti ottaen olla.

Työryhmä esittää myös, että kannanhoitoalueiden määrittelyssä otettaisiin huomioon ajantasainen tutkimustieto suurpetojen biologiasta ja ekologisista tarpeista sekä eri tahojen näkemykset riistaeläinkantojen hoidosta ja suojelusta.

Esitys on käytännössä samantapainen, jota Suomen susikannan hoitosuunnitelman päivitystyössä esitettiin jo keväällä 2023.

Tuolloin ajatuksena oli, että susikannan hoitosuunnitelmassa Suomeen määriteltäisiin poronhoitoalueen eteläpuolelle kaksi erillistä susien osapopulaatiota, Länsi- ja Itä-Suomen populaatiot, joille määriteltäisiin erilliset viitearvot.

Homma tyssäsi siihen, että Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Pohjois-Karjalan alueellinen riistaneuvosto, Suomen Kennelliitto ja Suomen Metsästäjäliitto irtautuivat tuolloin päivitystyöstä.

Liitot kritisoivat mallia siitä, että se edellyttäisi kannanhoidollisen metsästyksen toteutumisen näkökulmasta, että Suomessa tulisi olla enemmän susia kuin yhden populaation tapauksessa. Toisaalta metsästys olisi voinut tuolloin päästä käyntiin läntisellä alueella.

Suotuisan suojelutason viitearvoa tai -arvoja ei ole saanut määriteltyä Luonnonvarakeskus eikä nyt koolla ollut suurpetotyöryhmä. Nyt asiaa tarkastellaan taas kannanhoitosuunnitelman päivittämisen yhteydessä. Kuka tuon maagisen numeron saisi sanottua ääneen?

Näyttää siltä, että tässä susi-pelissä on käyty seikkailemassa St. Helenin saarella, jossa on käännetty tyhjä pelimerkki. Nyt joudutaan taas palaamaan takaisin lähtöruutuun ja aloittamaan kaikki alusta.

Pari vuotta on nyt käytetty suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisessa siihen, että on käyty kääntämässä tyhjiä pelimerkkejä.  Kuva: Jarkko Sirkiä

EU-tasolla susiasia sen sijaan nytkähti askelen eteenpäin. Bernin yleissopimuksen pysyvä komitea kokoontui ja päätti laskea suden suojelutasoa tiukasti suojellusta suojelluksi. Se ei muuta konkreettisesti vielä mitään.

Päätös on edellytys sille, että susi voidaan siirtää joko kaikissa EU-maissa tai mahdollisesti vain niissä jäsenvaltioissa, joissa susikannan suojelun taso on suotuisa, EU:n luontodirektiivin liitteestä IV (rauhoitettu) liitteeseen V (suojeltu).

Tämä vaihe edellyttää vielä lukuisia EU-tason keskusteluja ja toistaiseksi kaikkien maiden yksimielistä päätöstä.

Jos tähän yksituumaisuuteen joskus päädytään, jokainen jäsenmaa päättää itse, mikä on suotuisan suojelun taso. Päätös on poliittinen eikä EU tee sitä Suomen puolesta. Tämä päätös pitäisi nyt ilman turhaa riitelyä saada puristettua.