Mistä korvaaja kasvuturpeelle? Aarre kysyi asiantuntijoilta seitsemän kysymystä metsätaimien tuotannosta

1. Kuinka paljon Suomessa tuotetaan vuosittain metsäpuiden paakkutaimia?

Erikoistutkija Katri Himanen, Luonnonvarakeskus: Suomessa toimitetaan istutettavaksi vuosittain 150–175 miljoonaa paakkutaimea. Taimien tuontia on hyvin vähän.

2. Millaisia ominaisuuksia paakkutaimien kasvualustalta vaaditaan?

Himanen: Kasvualustan tulee olla tasalaatuista, eli laatu ei saa vaihdella eri vuosina ja eri toimituserissä. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös edullisuus sekä taimien terveyden ja kasvun kannalta suotuisat ominaisuudet.

Kasvualustan veden- ja ravinteidenpidätyskyvyn pitää olla sopiva, ja sen pitää olla vapaata kasvitaudeista ja rikkakasvien siemenistä. Erityisesti havupuille tärkeää on kasvualustan happamuus. Myös käyttöturvallisuus on tärkeää, sillä liiallisesti pölisevä materiaali on riski taimitarhan työntekijöille. Koska istutuspaakku päätyy metsään, sen tulee myös olla haitaton luonnossa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimushankkeet, esimerkiksi Uudet kasvualustat -hanke, tähtäävät siihen, että selviämme tilanteesta, jossa tulisi kasvuturpeen saatavuusongelmaa tai turpeen hinnat nousisivat merkittävästi.

On syytä selvittää sitäkin, löytyisikö turvetta ympäristöystävällisempiä ja taimituotannon kannalta turpeen veroisia tai parempia kasvualustoja. Jos kasvualustan vaihdos vaikuttaa taimisaantoihin tai taimien kasvuun lähtöön maastossa, kasvualustojen paremmuusjärjestys voi muuttua.

Vaikka turpeennoston lopettaminen vähentää hiilipäästöjä, koko tuotantoketjun hiilitase voi keikahtaa, jos vaihtoehtoinen alusta johtaa taimituotannossa suureen hävikkiin ja siten tuotantopanosten hukkaan menemiseen. Riskinä voi olla myös se, että taimikon hiilensidonnan käynnistyminen viivästyy taimien heikon kasvuun lähdön takia. Näitä asioita me nyt tarkastelemme tutkimuspuolella.

3. Millaisilla kotimaisilla materiaaleilla kasvuturpeen voisi korvata paakkutaimien tuotannossa?

Himanen: Kärkiehdokkaita korvaajiksi ovat tällä hetkellä rahkasammal ja erilaiset puukuidut. Muitakin vaihtoehtoja on. Kaikkiin materiaaleihin liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Esimerkiksi biohiili olisi teknisesti hyvä aine korvaamaan osan turpeesta, mutta sen hinta on korkea.

4. Entä mitä ulko­mailta tuotavia vaihto­ehtoja on olemassa?

Himanen: Kotimaisen kasvuturpeen ensisijainen tuontikorvaaja saattaa olla ulkomainen kasvuturve. Puutarhataimien tuotannossa ja osin ilmeisesti myös metsätaimilla käytetään maailmalla kookoksen kuorirouhetta. Sen pitkä kuljetusmatka ja tuotantomenetelmät tekevät siitä ympäristömielessä ongelmallisen.

5. Kuinka merkittävä kasvunlisäys saavutetaan metsäpuiden taimijalostuksella ja keinollisella uudistamisella?

Himanen: Metsänjalostuksessa saatava tilavuuskasvun lisä on noin 10–30 prosenttia verrattuna luontaisesti syntyviin tai metsikkösiemenistä kasvatettaviin taimiin. Esimerkiksi männyn taimet kasvatetaan tällä hetkellä käytännössä kokonaan niin sanotuista 1,5-polven siemenviljelyssiemenistä, jolloin kiertoajalla saatava tilavuuskasvulisä on 20–25 prosenttia. Koivulla kasvunlisä on tätä suurempi.

On kuitenkin hyvä muistaa se, että jalostushyödyn realisoituminen edellyttää viljelyn onnistumista ja syntyneestä taimikosta huolehtimista. Jalostushyöty on nolla, jos viljelykuusikosta kehittyy lehtipuupusikko.

Jalostuksen lisäksi taimikoiden kasvunopeus on parantunut maanmuokkauksen ja viljelyketjun muun kehittymisen vuoksi erityisesti kuusella. Kuusen taimikoiden keskipituus kymmenvuotiaana on nyt metrin enemmän kuin 1980–90-lukujen vaihteessa.

6. Joko kasvuturpeesta alkaa olla taimi­tarhoilla pulaa?

Suomen Metsätaimituottajat ry:n varapuheenjohtaja Anne Immonen: Hyvää kasvuturvetta on ollut toistaiseksi hyvin saatavilla. Sateinen kesä aiheuttaa haastetta turpeen nostajille, ja niissä tilanteissa voi tulla pulaa, mutta silloinkin ollaan selvitty.

7. Kuinka iso liiketoimintariski taimien tuottajalle on se, jos kasvualusta joudutaan vaihtamaan?

Immonen: Hyvä ja toimiva kasvualusta on kaiken perusta. Kasvuturve on ollut metsätaimien tuotannossa käytössä vuosikymmeniä, ja sen avulla olemme pystyneet pääsemään eroon esimerkiksi taimien juuristoon kohdistuvista kasvitaudeista. Kasvuturpeen raaka-aine tulee lähituotteena, ja sen valmistamisen tuotot tulevat kotimaahan. Taimituottajien laitteistot on rakennettu kasvuturpeen käsittelyyn, ja korvaavan kasvualustan täytyy soveltua näille laitteille ja kasvatuskennoille. Käsityömenetelmiin ei ole paluuta.

Uudet kasvualustat vaativat uudenlaiset kasvatusmenetelmät, joiden opiskelu vie vuosia. Kesien ja syksyjen lämpeneminen nostaa jo muutoinkin kasviterveysriskiä, eikä uusien kasvualustojen myötä ole mahdollista ottaa lisäriskiä. Kasvinsuojeluaineisiin ei haluta palata niiden kasvitautien osalta, joista on päästy eroon kasvuturpeen myötä. Yksi käytännön esimerkki on kasvualustan vedenläpäisevyys. Mikäli se heikkenee uusien kasvualustojen myötä, veden kulutus lisääntyy, ja kun kastellaan enemmän, ravinteita huuhtoutuu enemmän ja joudutaan lannoittamaan enemmän.

Metsätaimituottajat ovat avoimia uusille, korvaaville vaihtoehdoille, mutta kustannusten nousuun meillä ei ole varaa. Toivomme realistista tarkastelua, jossa otetaan huomioon kasvuturpeen koko elinkaari, taimitarhojen työturvallisuus sekä taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2024.