Villisiat ovat hiljalleen levittäytyneet läntisempään Suomeen – ”ASF-taudin varalta on syytä olla varuillaan”

Villisikaa tavataan nykyisin sekä satunnaisena kulkijana että suurina laumoina hyvinkin kaukana alueilta, jotka perinteisesti ovat olleet villisikojen tihentymäaluetta.

Suurimmat villisikatiheydet löytyvät yhä Kaakkois-Suomen rajaseudulta ja Itäisen Uudenmaan rannikkoalueelta. Isoja laumoja on havaittu kuitenkin myös muualla Suomessa.

”Yksittäisiä laumahavaintoja on tehty vuosien varrella esimerkiksi Pirkanmaalla. Osa laumoista on ollut jo pitkään esimerkiksi Teiskon suunnalla”, kertoo riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Ohto Salo.

Pirkanmaan lauma on pienentynyt viime vuosina, mutta uusia laumoja on syntynyt ainakin Etelä-Pohjanmaan Kauhajoelle ja Saloon Varsinais-Suomeen.

”Villisika on levittäytynyt länteen, ja havaintoja tehdään paikoissa, joissa niitä ei ole ennen tavattu. Se on usein laumassa viihtyvä ja kaikkiruokainen ja tehokkaasti leviävä sorkkaeläin”, Salo toteaa.

Villisioista alkoi tulla Suomen etelärannikolla yksittäisiä havaintoja 1950-luvulla. Varsinainen levittäytyminen kaakosta osui 1970-luvulle. Kylmät ja runsaslumiset talvet ovat olleet suurin este villisian asettumiselle Suomeen.

Tiheä kanta lisää afrikkalaisen sikaruton riskiä. Siksi villisikakantaa ei ole haluttu päästää suureksi, vaan sen kantaa haluttaisiin puolittaa vielä nykyisestäkin. Toistaiseksi sikaruttoa ei ole Suomessa tavattu, mutta riskiin on syytä suhtautua vakavasti.

”ASF-taudin varalta on syytä olla, jos ei nyt huolissaan, niin ainakin varuillaan. Tulee huolehtia siitä, että metsästetyistä villisioista toimitetaan asianmukaiset näytteet tutkittavaksi Ruokavirastoon”, Ohto Salo muistuttaa.

Villisika pystyy aiheuttamaan maa- ja metsätalousvahinkoja. Vahinkojen suuruus vaihtelee, ja ne ovat suhteessa kannan tiheyteen ja laumojen kokoon. Villisika kohtuullisen suurena eläimenä pystyy aiheuttamaan riskejä myös liikenteelle, ja laumojen lisääntyessä myös kolarit lisääntyvät.