Ei polteta tulevaisuutta – poltetaan muiden roskia

Venäjän hyökkäys Ukrainaan heijastui suomalaiseen metsätalouteen etenkin energiapuun kysynnän kasvuna. Puuta tarvittiin nopeasti, ja maksukykyä löytyi. Tarvittiin lisää hakkureita, energiapuun tekoon soveltuvaa korjuukalustoa ja kuljettajia.

Metsänomistajan näkökulmasta tilanne oli herkullinen. Nekin, jotka olivat laiminlyöneet taimikonhoidot, pääsivät hoidattamaan risukoitaan ja saivat siitä jopa rahaa. Puuta käytettiin Tilastokeskuksen mukaan ennen sotaa kutakuinkin saman verran kuin nyt. Muutoksen markkinoilla aiheutti se, että puu pitikin yhtäkkiä hankkia kotimaasta.

Ympäristöaktivistien Ei polteta tulevaisuutta -kampanja lanseerattiin pari vuotta sitten. Energiapuukasoilla kiertely oli vahvistanut näkemystä siitä, että Suomessa poltetaan tukkia, kuitua, lahoa ja jopa haapoja. Kuvat ja koskettavat kuvatekstit eivät valitettavasti vakuuttaneet metsäammattilaista.

Lahoista tyvistä ei tehdä huonekaluja tai taloja. Jos jollakin on liikeidea niiden jalostamiseen korkean jalostusasteen tuotteiksi, niin lupaan, että kovin harva metsänomistaja tulee sitä liiketoimintaa vastustamaan.

Iso osa Suomen metsäenergiasta tulee edelleen hoitamattomista metsistä. Nämä ”puupellot” eivät ole kelvanneet virkistykseen, maisemaksi tai oikeaksi metsäksi tähänkään asti, niin tuskin ne harventamalla sen huonommiksi muuttuvat.

Kampanjan sivuilta luin ensimmäistä kertaa, että bioenergian käytön ennustetaan kaksinkertaistuvan Euroopassa vuoteen 2050 mennessä. Voin lohduttaa peloteltuja, että näin tuskin tapahtuu ainakaan Suomessa.

Viimeisen kolmen vuoden aikana tuulivoimaloiden tuottaman energian määrä on kaksinkertaistunut ja ydinenergiaa saadaan aiempaa enemmän, mikäli voimalat vaan toimivat. Aurinkoenergiapuistoja syntyy, ja lämpölaitokset investoivat sähkökattiloihin.

Voi olla, että kovasti hakkureihin ja energiapuun korjuuseen investoineet yrittäjät joutuvat jälleen kerran pohtimaan, mitä tekisivät isoina.

Helsingin Sanomat kirjoitti kuukausi sitten Suomen jäteongelmasta. Ongelma on se, että meillä syntyy liian vähän jätettä. Niin vähän, että meidän jätteenpolttolaitosten kapasiteettia pidetään yllä muun muassa italialaisten, brittien ja puolalaisten roskilla.

Tuontijätteen järkevyyttä on perusteltu sillä, että on fiksumpaa kuskata jätteet tänne poltettavaksi, kuin viedä ne niiden synnyinmaassa kaatopaikalle. Kaatopaikalle vietynä kasvihuonekaasuja tulisi arvion mukaan viisi kertaa enemmän kuin poltettaessa.

Laivarahti luultavasti himmentää sädekehää vähän. Näin meillä lämmitetään muun muassa Vantaalla, ja samaan aikaan Suomi maksaa EU:lle sakkoja muovin polttamisesta.

Jätteen polton tuottama energia on marginaalista verrattuna metsästä saatavaan energiaan, mutta varmasti tämäkin pieni puiden pelastuminen lämmittää joidenkin mieltä ja ehkä jopa koteja.