Kuusen kohtalonvuodet

Bussin ikkunan takana ohi viuhuvat eteläruotsalaiset metsät näyttävät pikaisella vilauksella hyvin samankaltaisilta kuin Suomessa.

Paitsi hetkinen – missä ovat tummanpuhuvat ja tiheät kuusimetsät?

Pian selviää, ettei sellaisia enää ole. Nyköpingin alueelta ei tällä hetkellä löydy todennäköisesti yhtäkään yli 50-vuotiasta kuusta. Siitä on kiittäminen kirjanpainajia, jotka ovat aiheuttaneet alueella laajoja tuhoja.

Kaikki lähti kuivasta ja kuumasta kesästä vuonna 2018. Helteisen kesän turruttamat kuuset eivät enää pystyneet puolustautumaan kirjanpainajilta. Dominoefekti oli valmis.

Kirjanpainajat ovat tuhonneet viimeisen viidentoista vuoden aikana arviolta 35 miljoonaa kuutiota kuusimetsää Ruotsissa. Se on lähes puolet Suomen koko viime vuoden hakkuumäärästä.

Pari viime kesää ovat olleet myös meillä helteisiä. Laajoilta epidemioilta on kuitenkin vielä vältytty.

Kuten Suomessa, myös Ruotsissa kuusi oli pitkään suosituin puulaji. Kirjanpainajatuhot ja hirvikannan pienentyminen ovat kuitenkin saaneet maanomistajat toisiin aatoksiin.

Hiljattain julkaistu Revanschen-dokumentti kertoo männyn paluusta metsänviljelyyn Etelä-Ruotsissa. Nuorten mäntymetsien pinta-ala on yli puolittunut alueella vuoden 1985 jälkeen.

”Mänty kasvaa paremmin kuin luulimme. Tulostemme perusteella mänty on erinomainen puulaji kuiville mutta myös hieman rehevimmille maille”, kertoo SLU:n tutkija Mikolaj Lula dokumentissa.

Keski-Euroopan ja Ruotsin pahat tuhot ovat todennäköisesti syynä siihen, että mänty on palannut myös Suomessa suosituimmaksi viljeltäväksi puulajiksi.

Suomen metsäkeskukseen viime vuonna saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten mukaan yli puolet metsistä aiottiin uudistaa männylle. Kuusen osuus oli 44 prosenttia ja rauduskoivun yli viisi prosenttia.

Ruotsin Nyköpingissä sijaitseva Timmermonin luonnonsuojelualue perustettiin parisenkymmentä vuotta sitten. Tältä vanha kuusimetsä näyttää nyt. Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Metsäkeskuksen Ilmastokestävyyttä Lounais-Suomen metsiin ja Uudenmaan metsät muuttuvassa ilmastossa -hankkeiden syyskuussa järjestämän opintomatkan perusteella kuusen kohtalo mietityttää myös suomalaisia metsänomistajia.

Täysin riskitöntä puulajia ei ole olemassa, sillä lämpenevä ilmasto voi tuoda mukanaan myös uusia sienitauteja tai muita tuholaisia.

Metsän ilmastokestävyyttä voi kuitenkin lisätä suosimalla sekapuustoa, kasvupaikalle sopivia puulajeja sekä jalostettua taimiainesta ja tekemällä metsänhoidon oikeaan aikaan.

Ilmaston lämmetessä muut lehtipuut, kuten tammi, voivat menestyä myös Suomessa aiempaa paremmin. Ruotsissa hallitus suorastaan kannustaa metsänomistajia tammen ja muiden lehtipuiden kasvattamiseen.

”Jos perustaa puhtaan lehtimetsän jalopuilla, saa valtiolta tukea aitaamiseen”, kertoo Ruotsin Metsästäjäliiton Daniel Ligné.

Ruotsin Metsästäjäliiton Daniel Ligné esittelee männyn taimiin suihkutettua hirvikarkoitetta.  Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Männyn suosion kasvua seuraa luonnollisesti myös hirvivahinkojen lisääntyminen.

Metsänomistaja voi kuitenkin pienentää hirvituhojen riskiä omilla toimillaan.

Metsänhoidon suositusten mukaan taimikon tulee olla riittävän tiheä ja hyvin hoidettu. Suurimman riskin alueilla suosituksena on poistaa varhaisperkauksessa taimikosta mäntyjen kasvua haittaavaa lehtipuustoa.

Taimikko harvennetaan kunnolla vasta, kun puusto on vähintään viiden metrin pituinen.

Hirville mieluista syötävää kannattaa jättää tuhoriskiltään pienemmille alueille, kuten kuusitaimikoihin. Talvella mänty on hirven pääasiallinen ravinnonlähde, mutta muulloin se syö mieluiten pihlajaa, pajua, haapaa ja katajaa.

Ilmaston lämpeneminen voi lisätä sananjalkojen laajoja kasvustoja, jotka tukahduttavat helposti taimet. Kuvan metsä sijaitsee Ruotsin Nyköpingissä.  Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Taimikoitaan voi suojata hirvieläintuhoilta myös syönninestoaine Tricolla, jota voi ostaa pyyntilupamaksuilla tuettuun hintaan Riistakeskukselta.

Lampaanrasvapohjainen aine on tehokas, mutta käsi- tai reppuruiskulla levittäminen vaatii metsänomistajalta viitseliäisyyttä. Ainetta tulisi levittää 1–2 kertaa vuodessa niin kauan, kunnes hirvet eivät enää yllä taimen latvaan.

Ruotsissa vastaavaa syönninestoainetta on kehitetty vielä pidemmälle.

Tavoitteena on, että jatkossa sade ei vaikuttaisi aineen tehoon ja levityskertojen määrä vähenisi 2–3:een koko taimikkoaikana. Paranneltua ainetta on testattu muun muassa Ruotsin Metsästäjäliiton omilla mailla.

”97 prosenttia istutetuista ja käsitellyistä männyn taimista on säästynyt tuhoilta”, Ligné kertoo.

Seuraavaksi suunnitelmissa on kokeilla pelkkää maalisuihkausta. Kun eläin oppii, että harmaa väri tarkoittaa ikävää suutuntumaa, se saattaa jättää taimen rauhaan pelkän värin perusteella.