Suomessa suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvat torppaantuvat yhä useammin tuomioistuimiin. Tuomioistuimet ovat estäneet suurpetojen metsästyksen erilaisin toimeenpanokielloin tai toteamalla jo myönnetyt poikkeusluvat perusteiltaan vääriksi. Tämä on nähty useissa karhuihin, ilveksiin ja susiin liittyvissä päätöksissä vuosien 2020–2023 aikana.
Uusi hallitusohjelma pyrkii turvaamaan suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lainsäädännöllä. Hallitusohjelman mukaan suurpetopolitiikkaa on Suomessa hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn.
Metsästäjäliitto on hiljattain julkaissut dokumentin, johon se on kerännyt näkökulmiaan lainsäädännön muutostarpeista. Liitto ehdottaa dokumentissa useampia lakimuutoksia hallitusohjelman kirjauksien toteuttamiseksi.
Jotta hallitusohjelma toteutuisi, kannattaisi Metsästäjäliiton mukaan ottaa suurpetokysymyksissä oppia Ruotsin metsästyslain linjauksista.
”Ruotsia ja Suomea koskee täysin samanlainen EU-lainsäädäntö. Ruotsissa kaikkien suurpetojen kannanhoidollinen metsästys kuitenkin onnistuu.” Jaakko Silpola
Metsästäjäliitto kummeksuu erityisesti sitä, että Suomessa ei kansallisesti näytetä tunnistavan Suomen ja Ruotsin suurpetoja koskevan lainsäädännön eroavaisuuksia.
”Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen perusta on Ruotsissa luotu parlamentissa Suomea tarkemmalla lainsäädännöllä. Ruotsissa on myös päätetty kullekin suurpedolle säilytettävän suurpetokannan alaraja”, Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola arvioi.
Ruotsista kuuluvien tietojen mukaan maa aikoo pudottaa susikannan alarajaa edelleen 170 suteen. Suomessa eduskunta ei ole määritellyt suurpetokantojen minimikokoja.
”Eduskunnan toteuttamassa kannan minimimäärätason määrittelyssä tehtäisiin juuri se paljon puhuttu ja kaivattu sosioekonomisten vaikutusten huomiointi ja sisällyttäminen lainsäädäntöön.”
Dokumentin mukaan linjaukset selkeyttäisivät kansallisesti kannanhoidollisen metsästyksen tilannetta ja ohjaisi oikeuslaitosta huomioimaan eduskunnan tahtotilan.
”Näin tuomioistuinten ei tarvitsisi arvioida pyyntilupamäärän suhdetta suurpetokantaan”, Silpola sanoo.
Nykyisellä Suomen lainsäädännöllä ei käytännössä ole mahdollisuuksia suurpetojen metsästykseen silloin, jos päätöksistä valitetaan. Myös Ruotsissa poikkeusluvista voi valittaa, mutta oikeuslaitos on siellä todennut, että luvat ovat perusteltuja, jolloin valitukset eivät mene läpi.
Silpolan mukaan on väärinkäsitys, että direktiiviin pohjautuvat suurpetoja koskevat metsästyslait ovat molemmissa maissa samat.
Silpola torppaa myös väitteen, jonka mukaan Suomella olisi uhka päätyä EU-tuomioistuimeen, jos Suomi toimisi suurpetoasioissa nykyistä aktiivisemmin.
”Asia ei ole näin, vaan Suomen oikeuslaitos pyysi EU-tuomioistuimelta ennakkopäätöstä ja sai sen. Ennakkopäätös sitoo yhtälailla kaikkia jäsenmaita, kyse ei ole siis vain Suomen valtion saamasta kielteisestä linjauksesta.”
”Ja vaikka EU-tuomioistuin kantansa antoi, ruotsalaiset ovat voineet jatkaa käytäntöjään vuosien ajan jopa niin, että Brysselistä on Ruotsin mallia myös kehuttu.”
Metsästäjäliitto katsoo, että eduskunnan tulisi paneutua hallitusohjelmassa mainittujen metsästysasioiden lainsäädännön kehittämistarpeiden tunnistamiseen sekä analysoida metsästyslainsäädännön eroavaisuudet Suomen ja Ruotsin välillä.
”Toivottavasti eduskunta edellyttäisi maa- ja metsätalousministeriöltä kansallisia metsästyslain lainsäädäntötoimia hallitusohjelman kirjausten toteuttamiseksi”, Silpola kiteyttää.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
