Metsuri Heikki Naukkarisella on kovimpien pakkaskuukausien aikaan vapaata. Kotilan koivu on ehtinyt melkoiseen ympärysmittaan. Kuva: Terhi Torikka
Metsurin yleisin työkalu on nykyään raivaussaha – Heikki Naukkarisen uran alussa aukot tehtiin moottorisahoilla miesvoimin
Metsurin työpaikka on yhä luonto, vaikka ala muuten on muuttunut rajusti Heikki Naukkarisen yli 30-vuotisen uran aikana.Tilaajalle
Heikki Naukkarinen kuvaa usein työn ohessa erikoisia puita, kiviä ja muita luonnonilmiöitä. Kuva: Terhi TorikkaMetsän hakkuu tarkoittaa nykyisin lähes poikkeuksetta metsäkoneen vierailua, jota voidaan täydentää raivaussahan kanssa työskentelevällä metsurilla joko ennen tai jälkeen hakkuun.
Vielä 1990-luvulle asti aukot metsiin tehtiin pääasiassa metsurien ja moottorisahojen voimin.
”Sitten alkoi tulla koneita, mutta aluksi metsurit kaatoivat edelleen puut. Motossa oli iso sirkkeli, jolla se katkoi”, muistelee rautjärveläinen metsuri Heikki Naukkarinen.
Alkuvuodesta 60 vuotta täyttänyt Naukkarinen on tehnyt metsurin töitä runsaat 30 vuotta. Matkalle mahtuu monenlaisia alan vaiheita.
”Jossain vaiheessa metsurit hakkasivat vanerikoivikoita, mutta senkin tekevät nykyisin monitoimikoneet.”
Nykyisin niin sanottua miestyötä tehdään lähinnä erikoiskohteissa, kuten pihoissa ja sähkölinjojen lähellä. Suurin osa työstä tapahtuu raivaussahalla varhaisperkauksissa, taimikoiden hoidossa sekä hakkuiden ennakko- tai jälkiraivauksessa.
”Keväisin tehdään istutusta myös. Lisäksi kuljetetaan taimia asiakkaille. Paljon kevyempäähän tämä on nykyään”, Naukkarinen kertoo.
Hänen mielestään parasta työssä on vapaus sekä se, että näkee oman työnsä jäljen. ”Kyllä se palkitsee, kun taimikko lähtee kehittymään hoidon jälkeen.”
Kotitilan aitan seinässä näkyy yhä sotilaiden kivääreille tehtyjä pidikkeitä. Kuva: Terhi TorikkaMielessä siintävät jo eläkepäivät, mutta sitä ennen töitä pitäisi vielä tehdä viitisen vuotta. Työ on yhä fyysistä, vaikka raskaimmat hommat ovat vähentyneet ja varusteet kehittyneet.
”Kyllähän tämä alkaa jo olla aika korkea ikä näihin töihin. Painaahan se sahakin, kypärä samoin. Maastolla on tietysti iso merkitys, mutta kyllä sen huomaa, ettei ole enää ihan samanlaista kuin nuorena. Onneksi olen välttynyt isommilta loukkaantumisilta.”
Osaamista alalta on kertynyt pikkupojasta asti isän kanssa työskentelemisestä.
”Silloin oli luonnollista, että lapset auttoivat töissä. Ensimmäisen oman moottorisahan sain 1980-luvulla, kun tänne iski myrsky, joka kaatoi isojakin mäntyjä. Saha oli merkiltään Echo, ja se on vieläkin tallessa”, Naukkarinen kertoo.
”Kyllä se palkitsee, kun taimikko lähtee kehittymään hoidon jälkeen.”
Metsurin koulutuksen Naukkarinen hankki Savonlinnan Varparannalla. Työura alkoi Metsäliitolla ja jatkui välillä muihin töihin.
Metsäala veti miehen takaisin vuonna 1998, jolloin Naukkarinen aloitti työt Metsänhoitoyhdistyksessä. Syksystä 2022 Naukkarinen on työskennellyt UPM Metsän alla toimivassa Esa Kuronen oy:ssa.
Sesonki alkaa maalis-huhtikuussa lumitilanteesta riippuen, ja jatkuu joulukuulle.
”Kovimpien pakkasten aikana ehtii huilia ja huoltaa koneita.”
Heikki Naukkarisen isä keräili vanhoja moottorisahoja. Kuva: Terhi TorikkaTyöuran erikoisin jakso oli vuonna 2010, jolloin Rautjärven seudulle osuivat rajusti Asta- ja Veera-myrskyt. Puuta kaatui valtavasti ja sähköt olivat paikoin poissa viikkoja.
”Silloin oli metsuri arvossaan, hyvä ettei punaista mattoa levitelty”, Naukkarinen naurahtaa.
Hän avusti tuolloin paikallista sähköyhtiötä myrskytuhojen raivauksissa seitsemän viikkoa yhtäjaksoisesti.
”Siihen kuului paljon kannolta irrottamista motoille, mikä on hyvinkin vaarallista. Kanto lähtee uskomattoman nopeasti, kun puu on lähes poikki.”
Metsuri työskentelee useimmiten yksin. Puhelimen rooli on nykyisin iso. Siellä näkyvät työkohteet ja aluekartat sekä ajantasainen sijainti. Puhelimella myös kuitataan työt tehdyksi. 112-sovellus on tärkeä turvallisuuden vuoksi.
”Puhelimesta on myös hyvä kuunnella radiota ja bluetoothin kautta on helppo vastata puheluihin työmaalla.”
Lisäksi miehellä on tapana ottaa puhelimeensa kuvia erikoisista puista ja kivistä. Työn etuihin kuuluu myös parhaiden marja- ja sienipaikkojen bongaaminen vapaa-aikaa silmällä pitäen.
Työvälineistönä mukana kulkee yleensä useampi saha sekä varateriä.
”Vähintään kaksi konetta täytyy aina olla, jos toiseen tulee vikaa. Teriä voi viilata metsässäkin. Tykkään viilata moottorisahan ketjun ja myös raivaussahan terän edelleen käsivaralta, vaikka siihen löytyy kotoa konekin. Vaihtoterät ovat sitten isompien kiveniskemien varalta.”
”Ensimmäisen oman moottorisahan sain 1980-luvulla, kun tänne iski myrsky, joka kaatoi isojakin mäntyjä. Saha oli merkiltään Echo, ja se on vieläkin tallessa.”
Sahan metsuri vaihtaa uuteen muutaman vuoden välein.
”Välillä jätän vanhan varasahaksi. Vanhoihinkin sahoihin löytyy aika hyvin vielä varaosia”, Naukkarinen kertoo.
Kovassa työkäytössä olevat moottori- ja raivaussahat vaativat säännöllistä huoltoa. Pääasiassa metsuri hoitaa sen itse viikoittain.
Puhdistusta koneet saattavat vaatia useamminkin, etenkin maitohorsman siemenet ja männynneulaset kertyvät herkästi sylinterin ja koneen kopan väliin. Puhdistuksessa hyvänä apuna on paineilma.
Käytössä ovat yleiset Stihl ja Husqvarna, mutta myös takaisin markkinoille tullutta Echoa Naukkarinen pitää aivan varteenotettavana. Akkusahoja on työkäytössä vielä niukasti, koska niiden käyttö vaatisi mukaan monta akkua päivää kohden.
Kotitilan aitasta löytyy lisäksi kymmenien vanhojen sahojen kokoelma, joka on Naukkarisen isän peruja. Sieltä löytyy klassisia merkkejä kuten Homelite, Mc Culloch ja Raket.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
