Kultasakaalista mahdollinen havainto Kainuussa – ketun ja sakaalin jäljissä on yksi ero

Kainuun Sanomat kertoo, että Sotkamon kirkonkylällä on mahdollisesti tehty näköhavainto kettua suuremmasta harmaasta eläimestä. Lumeen jääneet tassunjäljet viittaavat siihen, että kyseessä voisi olla kultasakaali.

Luken tutkija Samuli Heikkisen mukaan uusia havaintoja kultasakaaleista ei ole tullut, mutta jos kunnon havaintoja tulee, niin sitten niitä pyritään varmistamaan mahdollisuuksien mukaan. Epäselvissä tilanteissa varmistukseen saadaan apua Eurooppalaisilta kultasakaalieksperteiltä.

Sakaalin tassunjälkien pituus on 7–8 senttiä, kun taas ketun 5,5–7 ja suden 10–13 senttiä. Jälkien selkein ominaisuus on se, että myös pehmeässä lumessa jäljen keskianturat ovat usein jäljen takaosassa yhdessä, muodostaen polkuanturoista sydänkuvion. Huomiota voi herättää myös lajin öiseen aikaan pitämä kimeä ulvonta.

Kultasakaali on hieman kettua suurempi, mutta sutta huomattavasti pienempi koiraeläin. Kultasakaali muistuttaa ulkonäöltään enemmän sutta, mutta on punertavampi turkiltaan. Suomessa kultasakaali ei ole ihmisen siirtämä vieraslaji, vaan omin voimin levinnyt tulokaslaji, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu.

Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että varmistettuja havaintoja kultasakaaleista on kaiken kaikkiaan yhdeksän, ensimmäinen Kajaanissa elokuussa 2018, tuorein Inarissa elokuussa 2024.

Havainnot ovat pääasiassa kuvia itse eläimestä, Kaakkois-Suomesta jälkikuvia ja ääntelyhavaintoja yhdestä yksilöstä. Kaksi havaintoa on DNA-analyysin tulosta Siikajoelta, mistä on kuva- ja videodokumentteja joulukuulta 2020 lähtien. DNA-näyte on saatu myös Ylivieskasta, melko lähellä seutuja, jossa tarttui sakaali riistakameraan Kälviällä toukokuussa 2023.

Luke seuraa sakaalitilannetta ja toivoo kuva- ja videotallenteita sekä DNA-varmistukseen kelpaavia ulostenäytteitä.

Oulun yliopiston tutkimuksissa on selvinnyt, että kultasakaali on laajentanut levinneisyysaluettaan nopeasti Euroopassa tuhansia kilometrejä. Se on levittäytynyt viime aikoina uusiin ympäristöihin, pohjoisessa jopa napapiirin pohjoispuolelle Suomessa ja Norjassa sekä etelässä Iberian niemimaalle.

Kaikkiruokainen kultasakaali syö pääasiassa pikkunisäkkäitä ja haaskoja, mutta myös kasveja, lintuja sekä pieniä hirvieläimiä. Se on myös taitava hyödyntämään ihmisen tarjoamaa ravintoa.