Arkkitehti Manu Humppi suunnittelee autiotupia, joiden moderni muotokieli ei kaikkia miellytä – arkkitehdin mielestä autiotuvat kestäisivät enemmänkin luovaa uudistamista

Kunhan lunta saadaan riittävästi, Manu Humppi pääsee hiihtämään umpihankea Kintulammille. Joulukuu on puolivälissä ja olemme liikkeellä jalan. Pyryttää lupaavasti, kun etenemme havu­metsässä kohti arkkitehti Humpin suunnittelemaa Kaukaloistenkallion laavua.

Ensimmäisenä silmä osuu perinteiseen puuvajaan ja vasta sitten laavuun, joka solahtaa nätisti maisemaan.

Kattohuovalla verhoiltu rakennus näyttää pikkuruiselta. Pieni koko on harhaa. Laavun sisällä on tilavaa.

”Se on sellainen herkkä tasapaino, milloin rakennus on sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso”, Humppi pohtii.

Kintulammi on retkeily- ja luonnon­suojelualue Tampereella. Vuosina 2017–18 sinne rakennettiin retkeilyreittejä ja laavuja. Projektipäällikkönä oli eräretkeilijä Petri Mäkelä, jonka aloitteesta tamperelaiset retkeilevät arkkitehdit suunnittelivat alueelle neljä laavua.

Humppi sai tilauksen laavusta, joka rakennettaisiin kallion kupeeseen, suo­lammelle avautuvaan maisemaan.

”Sain ajatuksen, että pannaan kurkihirsi kahden pilarin nokkaan ja levitetään ulkoseinät ulospäin. Samalla sisätilan reunoille saadaan tilaa repuille. Sitten laitetaan huopaa ympärille ja tehdään vesikatosta ulkoseinä.”

Tampereen seudulla Manu Humppi ulkoilee eniten Kaupin metsissä. Siellä hänet voi nähdä polkujuoksemassa koiransa kanssa. Kuva: Jyrki Luukkonen

Manu Humppi on retkeilyrakenteiden asiantuntija, arkkitehti, retkeilijä ja kestävyysurheilija. Hän on retkeillyt koko ikänsä, joten tuntuu luontevalta, että hän valitsi diplomityönsä aiheeksi autiotuvat.

Erä-lehdessä oli ollut Jouni Laaksosen kirjoittama juttu autiotupien historiasta.

”Sain sitä lukiessani ahaa-elämyksen, että tämähän on kiva ja pieni aihe”, Humppi sanoo ja alkaa nauraa. Yleensä arkkitehtiopiskelijoiden työt kuulemma lähtevät lapasesta ja niistä tulee elämää suurempia projekteja.

”Ajattelin, että tämä on niin rajattu aihe, että minulla ei lähde lapasesta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että lähti.”

Suomessa on satoja kaikille avoimia autiotupia, joissa saa yöpyä yön tai kaksi. Metsähallituksen ylläpitämiä autiotupia on noin 240, ja lisäksi on viitisenkymmentä päivä­tupaa, reilut 30 varaustupaa ja kymmenittäin kammeja, kotia ja vuokratupia.

Metsähallituksen tupien lisäksi tarjolla on kuntien, yhdistysten ja paliskuntien ylläpitämiä tupia.

Suurin osa autiotuvista on alkujaan palvellut työssään liikkuvia, kuten posti­miehiä, poromiehiä, pappeja ja kauppiaita. 1960-luvulla valtio alkoi rakentaa tupia myös retkeilijöiden käyttöön, ja ne suunniteltiin hieman suuremmiksi kuin vanhat tuvat. Tyyli säilyi samanlaisena.

Humppi perehtyi loppu­työssään Lapin erämaarakentamisen historiaan ja kulttuuriin ja kirjoitti myös perusteelliset korjausrakentamis­ohjeet. Työnsä rahoittajaksi hän sai Metsä­hallituksen.

”Lähdeaineistoa oli paljon ja hajallaan. Huomasin, että aiheesta ei ole olemassa omaa teosta.”

Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 2008 Humppi kirjoitti tietokirjan Kammit ja autiotuvat (2014). Nyt hänellä on työn alla uusi tietokirja.

Lapasesta karannut aihe jatkoi poikimistaan. Vuonna 2017 Humppi suunnitteli talkoo­töinä Urho Kekkosen kansallispuistoon Rakitsanojan kammin. Sitä seurasi Kintulammin laavuhanke.

Eniten julkisuutta saaneeseen projektiinsa arkkitehti tarttui vuonna 2020.

Suosittu Rautulammen tupa avotunturissa Urho Kekkosen kansallispuistossa oli palanut edellisenä vuonna. Metsähallitus järjesti julkisen tarjouskilpailun, ja Humpin tarjous voitti.

Tilaaja halusi jotakin uudenlaista, mutta kuitenkin helposti toteutettavan ja elementeistä pystytettävän rakennuksen.

”Suunnitteluni lähtökohtana on aina käyttötarkoitus. Halusin, että tuvat palvelevat retkeilijää eivätkä tuota päänvaivaa ylläpidolle”, Humppi kertoo.

Hänen piirustuksissaan oli paljon ikkunoita, mutta tilaaja toivoi niitä vielä enemmän, jotta tuvista tulisi oikein valoisat.

”Perinteiset tuvat ovat aika hämäriä, koska niissä on pienet ikkunat. Ennen vanhaan lasi on ollut kallista ja hankala kuljettaa, mutta nykyään ei ole sellaisia ongelmia.”

Sijainti erämaassa asetti suurimmat reuna­ehdot. Avaralla paikalla rakennukset ovat sään armoilla. Vanhasta tuvasta myrsky repi kerran katon irti.

Humppi valitsi tupien rakennusmate­riaaliksi kotimaisen ristiinliimatun massiivi­puulevyn eli CLT:n.

”Siinä on kaikki ominaisuudet, joita rakennusmateriaalilta vaaditaan erämaaolosuhteissa. Se myös lämpenee varsin nopeasti ja pitää lämpöä riittävän hyvin.”

Tupien ulkovuoraukseksi Humppi valitsi haapapaneelin, joka harmaantuu kauniisti. Katto ja osa ulkoseinistä on vuorattu bitumi­kermillä.

Rautulammen uusi autio- ja varaustupa sekä päivätupa ovat avotunturissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Rakennusten pitää kestää rajuakin säätä. Kuva: Manu Humppi

Rautulammen kolme rakennusta – autio- ja varaustupa, päivätupa ja puuliiteri – valmistuivat syksyllä 2021. Kaikki sujui hyvin, urakoitsija oli hyvä, työnjälki oli hyvä, eikä yllätyksiä tullut.

Ainoa yllätys tuli jo silloin, kun hanke julkistettiin, nimittäin arvosteluryöppy. Tupien perinteisestä poikkeava muotokieli ei kaikkia miellyttänyt. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että autiotuvat ovat pyöröhirrestä tehtyjä, harjakattoisia ja hämäriä.

”Luulen, että autiotupakulttuuri on monelle suorastaan pyhä asia. Ehkei haluta, että nykyelämä modernin arkkitehtuurin muodossa tunkeutuu erämaan puolelle”, Humppi pohtii.

Rautulammen uusista tuvista löytyvät samat elämän edellytykset kuin vanhemmista tuvista: suojaa säältä, lämpöä kamiinasta, keittonurkkaus, kaksikerroksiset makuu­laverit, pöytä, penkit ja mahdollisuus kuivata varusteita.

Humppi on saanut paljon myös kiitosta. Tupien käytännöllistä tilasuunnittelua ja valoisuutta on kehuttu. Moni matkustaa paikalle vain tupia katsomaan.

”Se on vähän ristiriitaista, sillä en haluaisi, että luonto ja maasto kuluvat, kun sinne tehdään arkkitehtuurin tähden pyhiin­vaelluksia.”

Rautulammella rakennustöiden raskain osuus eli materiaalien kuljetus tehtiin talvella, jotta kuljetukset eivät rasittaisi maastoa. Kuva: Manu Humppi

Sekä Rautulammen autio­tuvassa että varaustuvassa on makuutilaa kahdeksalle. Kalusteet on tehty CLT-­elementtien hukkapaloista. Kuva: Manu Humppi

Rautulammen projektin jälkeen Humppi sai tehtäväkseen suunnitella uuteen Sallan kansallispuistoon neljä laavua, kaksi päivä­tupaa ja yhden autiotuvan. Ne rakennettiin vuosina 2022–23.

Hän tekisi mielellään jatkossakin retkeilyrakenteita ja ajattelee, että tilaa uudistamiselle on. Tällä hetkellä suurin este on raha. Metsähallituksen Luontopalveluiden määrärahoja on jatkuvasti leikattu.

”Jos tupien korjaamiseen tai uusimiseen olisi varaa ottaa mukaan arkkitehtejä, voisi syntyä tuoreita näkemyksiä. Silloin suunnitteluun voisi myös osallistaa tupien käyttäjiä.”

Viime syksynä Pallaksella Humppi oli ystävineen autiotuvassa ja ihmetteli, miksi muut retkeilijät eivät tule tupaan. Pihassa oli parikymmentä telttaa.

”Tuntuuko vaeltajista, että 20 hengen autiotupa on varattu, jos siellä on kolme ihmistä? Jos kulttuuri ja käyttötavat muuttuvat, rakennusten pitää elää sen mukana.”

Rahan puute voi vaikuttaa myös tupaverkoston huoltoon. Metsähallituksen suosituimmat ja eniten käytössä olevat tuvat lienevät jatkossakin hyvin huollettuja, mutta syrjäisemmät tuvat voivat jäädä vähemmälle huomiolle.

”On pelkona, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden huollosta joudutaan tinkimään. Ensimmäisenä tulee mieleen Kruununtupa Lemmenjoella Angelintien tuntumassa.”

Retkeillessä on aikaa nautiskella ja tulistella, mutta myös juoksuvaelluksilla ja kilpailuissa Humppi kertoo pysähtyvänsä välillä tunnelmoimaan luontoa ja maisemaa. Kuva: Jyrki Luukkonen

Manu Humpin arjessa ei juuri joutohetkiä ole. Hän työskentelee arkkitehtitoimiston toimitusjohtajana, elää perhearkea, treenaa kaksi kertaa päivässä, kilpailee ja retkeilee.

”En käytä aikaa joutavanpäiväisiin.”

Perustukset aktiiviselle elämälle valettiin jo lapsuudessa Karstulassa. Kavereiden kanssa talvisin juostiin, hiihdettiin ja oltiin lumisotaa, kesäisin pyöräiltiin ja uitiin. Toisinaan Humppi oli isänsä apuna metsätöissä.

Vanhemmat veivät lapsia joka vuosi Lappiin. Oma-aloitteisen retkeilyn Humppi aloitti teini-ikäisenä. Kesä- ja syysvaelluksilla hän on käynyt aina, mutta kaamosvaellukset ovat uusi, kiehtova valloitus.

”Tuore lumi, umpihanki, se, että saa tehdä ensimmäisenä hiihtouran hankeen. Eteneminen on hidasta ja raskasta. Hiljaisuus, pimeys ja pakkanen”, hän perustelee.

Polkujuoksu on Humpin ohjelmassa päivittäin kesät talvet, kesäisin hän osallistuu eri suunnistus­lajien kilpailuihin, talvisin on mukana myös retkiluistelua, ja pitkät vaellukset vievät häntä Lappiin kaikkina vuodenaikoina.

Vuosi sitten Manu Humppi oli kaamosvaelluksella Pallaksella. ”Yllätyin siitä, että kaamoksesta huolimatta valoisa aika oli lopulta aika pitkä, hyvinkin kuusi tuntia päivässä.” Kuva: Manu Humppi

Ennen ensimmäistä kaamos­vaellustaan Lapissa Humppi opiskeli aihetta ja teki yöretkiä Etelä-­Suomen kohteissa. Kuvassa reissu­kaveri Ville-Pekka Seppä Pallaksella.  Kuva: Manu Humppi

Manu Humpin kaikkea tekemistä tuntuu ohjaavan omistautuminen. Kun tehdään, tehdään kunnolla.

”Kisoihin mennään taistelemaan sijoituksista. Myös omatoimiset erämaajuoksut ja vaellukset ovat suoritushenkisiä, mutta siellä ei mennä rajoille”, Humppi kertoo.

Rajoille menemisellä Humppi viittaa jopa viiden vuorokauden suunnistuskisoihin. Viime kesänä hän saavutti parinsa kanssa hopeaa Lapland Wilderness Challenge -suunnistuskilpailussa Kaldoaivin erämaassa.

”Kuljimme noin 320 kilometriä neljässä vuorokaudessa. Kisassa ei ole huoltoa, eli kaikki pitää kantaa mukana. Nukuimme neljän vuorokauden aikana kuusi tuntia.”

Pitkät kilpailut ovat rankkoja sekä keholle että mielelle. Äärirajoilla oleminen kiehtoo Humppia. ”On sellainen sanonta, että kun ruumis kärsii, sielu lepää.”

Tampereen lähiluonnossa retkeillessään Humpilla ei ole tavoitteita, silloin hän voi vain nautiskella.

Erämaa-arkkitehdin etuuksiin kuuluu se, että tauon voi viettää itse suunnittelemallaan laavulla tai tuvalla. Humppi on nukkunut sekä Rautulammen tuvassa että Kaukaloistenkallion laavulla.

Seuraavalla umpihankihiihdollaan Kintulammilla Humppi tulee taas omalle laavulle.

”Tämä on suosittu paikka. Usein tuletkin ovat jo valmiina, joten tähän on helppo tulla ja lämmittää vähän leipää tai mak­karaa.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2025.