Näin vastuu lakien noudattamisesta rajautuu puukaupassa ‒ ”Vastuu on yksinomaan hakkuuoikeuden haltijalla”

Suomussalmella tapahtunut ympäristötuho on kuohuttanut ajatuksia myös metsänomistajien piirissä. Metsänomistajien pitää voida luottaa, että puunostaja ja korjuuketju toimivat lakien ja suositusten puitteissa.

Yhtiöt ovat ympäristösertifikaateissa mukana ja nekin määrittävät lakien lisäksi niiden toimintaa, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

”Tässä tutkitaan törkeää luonnonsuojelurikosta, silloin vastuu on yksinomaan hakkuuoikeuden haltijalla. Ei metsänomistajaa voi velvoittaa pystykaupassa vahtimaan, noudattaako yhtiö tai korjuuyritys lakia”, Tiirola sanoo.

Suomussalmen tapauksessa puukauppa oli tehty pystykauppana suoraan tuhansia hehtaareja metsää omistavan metsänomistajan ja puunostajan välillä.

Metsänhoitoyhdistys ei ollut kaupassa mukana. Pystykaupassa vastuu hakkuista ja niiden toteuttamisesta on hakkuuoikeuden haltijalla ja metsänkäyttöilmoituksen tekijällä, tässä tapauksessa Stora Ensolla.

Paikalla asuvat metsänomistajat seuraavat usein hakkuiden etenemistä metsissään, voivat olla yhteydessa korjuun tekijöihin ja vielä puuttua asioihin. Etämetsänomistajalla se on vaikeampaa.

”Kovinkaan monella metsänomistajalla ei ole hakkuun valvontaan ammattitaitoa tai aikaa. Siksikin metsänhoitoyhdistyksen valtakirjakauppaa kannattaa käyttää. Siihen sisältyy puukaupan kilpailutuksen lisäksi ammattilaisen tekemä korjuun ja katkonnan valvonta”

Usein metsänomistajilla on omia toiveita hakkuukohteissa huomioitavista asioista, ja ne pitäisi käydä läpi jo puukauppaa tehdessä. Ne ovat kuitenkin eri asia kuin lakisääteiset määräykset. Metsänomistajan ei pidä joutua epäilemään noudatetaanko niitä.” Tässä on tapahtunut jotain poikkeuksellista”.

Metsänomistaja voi myös kauppapapereita tehdessä vaatia, että hän saa hyvissä ajoin tiedon hakkuun alkamisesta. Näin paikan päälle hakkuun aloitukseen olisi ainakin teoriassa mahdollista ehtiä.

Puukaupan ja metsänhoitotöiden sujumisen kannalta on tärkeää, että metsänomistaja voi luottaa siihen, että hänen maillaan toimitaan sääntöjä ja lakeja noudattaen. Kuva: Timo Heikkala

Ympäristöministeri Kai Mykkänen ehätti jo vaatimaan, että metsäala voisi yhteisesti sitoutua raakkujokien varteen jätettäviin 50 metrin suojavyöhykkeisiin. Niiltä puita ei saisi hakata.

”Hieman ihmettelin Mykkäsen lausuntoa. Pitää erottaa, että kyseisessä tapauksessa on toimittu vastoin ohjeita ja se on ongelma. Jos laitetaan lisää henkseleitä, ilman korvauksia, siihen tullaan edunvalvontajärjestönä puuttumaan.”

Mikäli suojavyöhykkeet toteutettaisiin, pitäisi Tiirolan mukaan silloin olla myös korvausjärjestelmät metsänomistajille. Näin siksi, jottei perustuslain takaamaa omaisuudenturvaa loukata.

Raakkurikos on johtanut asioiden mittavaan puintiin julkisuudessa. Tiirola uskookin, että kaikki metsäalan toimijat tulevat teroittamaan omia ohjeistuksiaan niin, ettei vastaavankaltaista pääse tapahtumaan.

Tapaus tulee joka tapauksessa selvittää perin pohjin. Rikosoikeudellinen prosessi etenee viranomaisten kautta, törkeästä ympäristörikoksesta rangaistus on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.

Metsänomistajille tilanne voi olla ikävä, jos metsäyhtiöt alkavat karttaa ostokohteita, joihin liittyy pienintäkään riskiä.

Luonnonsuojelulain kannalta tällaiset kohteet voisivat liittyä esimerkiksi lintujen pesimäpuihin. Kehitys voi Tiirolan mielestä johtaa harmaalle alueelle. Metsä ei olisi suojeltua ja korvausten piirissä, mutta puita ei voisi käytännössä hakatakaan.

”Etujärjestönä meille on tärkeää, ettei tämä johda metsänomistajien laittamiseen maksumieheksi, jos muut ovat möhlineet. ”

Tiirola muistuttaa, että kyse on silti poikkeuksellisesta tapauksesta. Jos Suomussalmella olisi noudatettu metsänkäyttöilmoituksen kautta esille tulleita merkintöjä raakkupurosta ja luonnonsuojeluarvoista, vahinkoa ei olisi tapahtunut.

”Suomessa tehdään vuosittain 100 000 puukauppaa. On tärkeää, ettei yhdestä törkeästä laiminlyönnistä leimata sitä hyvää työtä, jota metsissä tehdään.”