Kansallispuistoksi ehdotetulla alueella on paljon näyttäviä rakokallioita. Alue on hyvin tuttu luontokuvaaja Hannu Siitoselle, joka on kuvannut siellä dokumenttielokuvia Metsän tarina ja Järven tarina. Kuva: Mikko NikkinenSavonlinnaKuukkelien koti paikkaisi kansallispuistojen tyhjiötä – maanomistajan kanssa ei ole keskusteltu
Järvi-Suomessa ovat harvassa järvet, joiden rannoille ei ole rakennettu. Haarikon-Lohikosken alue on yksi uusista ehdokkaista kansallispuistoksi.TilaajalleMetsälehmuksia, telkkäpesueita, pökkelöpuita täynnä pesäaukkoja, luonnon muodostama kivilaavu sekä Suomen eteläisin kuukkeliesiintymä.
Nämä sekä lukuisia muita luontoarvoja löytyy Haarikko-järven alueelta Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntien rajamailta. Alue on yksi kahdestatoista vuoden alussa uudeksi kansallispuistoksi esitetyistä kohteista.
Suuremmalle yleisölle se on tuttu lähinnä Metsän tarina -elokuvasta, jota siellä on kuvattu. Elokuva on tuonut jonkin verran retkeilijöitä alueelle, mutta toistaiseksi siellä ei ole merkittyjä reittejä tai rakennettuja nuotiopaikkoja.
”Moni on kuullut alueesta, mutta ei oikein tiedä, minne siellä pitäisi mennä”, toteaa Luonnonmetsätyöryhmän Ari Aalto.
Pökkelöpuut ovat tärkeitä esimerkiksi tiaisille ja hyönteisille. Kuva: Mikko NikkinenMT tutustui Haarikon alueeseen yhden iltapäivän verran siellä ikänsä liikkuneen luontokuvaaja Hannu Siitosen opastuksella.
Lyhyen päiväretken aikana ehdimme nähdä hyvin erilaisia ympäristöjä jääkauden muovaamista supista kallioiseen jäkäläkankaaseen. Alueella on myös useita luolia, joissa vallitsee oma pienilmastonsa.
”Luontoarvoja täällä ainakin on riittävästi kansallispuistoksi, siitä olen varma”, Siitonen pohtii.
”1970-luvulta asti se on ollut vireillä, ja uskon, että joskus vielä toteutuu.”
Yhtä suurta asumatonta erämaista järvialuetta ei lähiseudulta löydy.
Kallio muodostaa kuin kivisen laavun. Kuva: Mikko Nikkinen”Ongelma on se, että metsätalouttakin täällä on aika paljon harrastettu, mutta tuleehan talousmetsistäkin vanhoja, kun ne rauhoitetaan. En ole esimerkiksi nähnyt missään noin pitkää kuusta, eikä tuollaista palokärjen hakkaamaa puuta näe talousmetsässä”, Siitonen viittoo supan rinteessä.
”1970-luvulta asti se on ollut vireillä, ja uskon, että joskus vielä toteutuu.”
Luontokatoa näkyy kuitenkin myös täällä, ja se huolestuttaa Siitosta etenkin tulevien sukupolvien puolesta.
”25 vuodessa se on mennyt tosi paljon eteenpäin. Yhden lajin katoaminen vaikuttaa toisiin.”
Siitonen nostaa esimerkiksi kanahaukan, jota moni pitää vain petona. Sen reviirille hakeutuu kuitenkin asumaan esimerkiksi kuukkeli, sillä siellä on pienempi vaara tulla syödyksi. Kanahaukka näet pitää kurissa useita kuukkelin uhkia, kuten näädät ja viirupöllöt, Siitonen kertoo.
”Tarvittaisiin vain yksi poliittinen päätös suojelusta ja hakkuut valtion alueella loppuisivat.”
Kansallispuistoksi nyt kaavailtu alue on laajuudeltaan noin 5000 hehtaaria ja se jakautuu Ruokolahden, Savonlinnan ja Parikkalan kuntien alueelle.
Maa on pääosin valtion ja metsäyhtiöiden omistuksessa. Aiemmin hanketta vietiin eteenpäin pienemmältä alueelta, jolla ei ollut lainsäädännön vaatimaa valtion maanomistusta.
”Alueen maakuntien ja kuntien pitäisi lähteä innolla ja yhtenä rintamana ajamaan uuden mallin mukaista kansallispuistoa, jotta ääni saataisiin kuuluville myös eduskunnassa”, toteaa Aalto.
”Tarvittaisiin vain yksi poliittinen päätös suojelusta ja hakkuut valtion alueella loppuisivat.”
Lähteen vettä voi vaikka juoda, arvioi konkarikävijä. Kuva: Mikko NikkinenToistaiseksi myös Metsähallitus tekee alueella hakkuita normaaliin tapaan.
”Valtiolta pitäisi tulla signaali ensin. Muilta ei voi edellyttää toimia, joihin ei ole itse sitoutunut.”
Ydinalueen omistavan UPM:n kanssa luonnonsuojelijoiden yhteistyö sujuu nykyisin Aallon mukaan hyvin.
”Kestäviä ratkaisuja etsitään, ja UPM on aika syvällä kuukkelin suojelussa. Toisen puolen omistavan Tornatorin kanssa sen sijaan ei ole edes keskusteluyhteyttä”, Aalto toteaa.
Tornatorin liiketoimintajohtaja Ari Karhapään mukaan aktiivista keskustelua Haarikon alueesta ei tosiaan ole tällä hetkellä.
”Ainakaan en ole tietoinen, että meihin olisi oltu yhteydessä”, hän toteaa.
Edellisen kansallispuistohankkeen aikana yhtiö pidättäytyi hakkuista alueella, jotta sen edellytykset eivät heikkenisi kansallispuistohankkeen etenemistä ajatellen.
Hankkeen rauettua alueella on tehty taimikoiden ja nuoren metsän hoitotöitä.
”Näkemyksemme on, että metsien kasvukunnon ylläpitäminen ei heikennä tilannetta, että jos asia etenee. Mitään massiivisia hakkuita siellä ei ole tehty.”
Tornatorilla on kansallispuistoksi ehdotetun alueen sisällä myös kaavoitettua rantarakentamisaluetta, jonka tontteja yhtiö ei ole laittanut myyntiin.
”Emmekä ole nytkään aktiivisesti laittamassa”, Karhapää lisää.
Hänen mukaansa Tornator pitää lähtökohtaisesti kansallispuistoja hyvänä tapana säilyttää luonnon monimuotoisuutta isoilla yhtenäisillä alueilla.
”Olemme valmiita keskustelemaan esimerkiksi maa-alueiden vaihdosta, jos se tulee ajankohtaiseksi. On kuitenkin myös ymmärrettävä, että isoja alueita ei voi laittaa holdiin kymmeniksi vuosiksi, mikä tällaisissa hankkeissa saattaa usein kulua.”
Jääkausi on jättänyt alueelle lukuisia isoja siirtolohkareita. Kuva: Mikko NikkinenMetsäteollisuudella on Kaakkois-Suomessa vahva historia, jonka vuoksi mahdolliset luonnonsuojelualueet ovat vähissä.
Etelä-Karjala on luonnonsuojelun suhteen koko maan heikoin maakunta. Metsistä vain prosentti on Luonnonsuojeluliiton mukaan suojeltu pysyvästi. Juuri siksi Aalto näkisi kansallispuiston perustamisen alueelle tärkeänä luontoarvojen säilymiseksi.
”Tämä on kansallispuistotyhjiötä. Myös potentiaalisia kävijöitä olisi paljon”, Aalto sanoo.
Alueen tunnettuudelle voisi tehdä hyvää, jos sinne saataisiin jonkinlainen reitti ja laavu. Päiväkävijöiden mukana sana upeasta alueesta leviäisi, Aalto pohtii.
Se, miten mahdolliset retkeilyreitit herkälle alueelle tulisi sijoittaa, pitäisi miettiä tarkkaan, jotta alue ei kärsisi.
Tämä mänty on kelvannut kodiksi monelle. Kuva: Mikko NikkinenAalto uskoo, että lähivuosina saattaa syntyä päätös uudesta kansallispuistosta johonkin ehdotetuista alueista.
Uusi kansallispuisto kasvattaa aina lähiseutunsa vetovoimaa ja lyhentää monen suomalaisen matkaa kansallispuistoon. Kuva: Mikko NikkinenTodennäköisimmin valituksi tulee sellainen, missä konsepti on valmis ja alueella yhteinen tahtotila.
Aalto ihmettelee, miksi Haarikon alueen kunnat eivät suhtaudu varauksettoman positiivisesti alueen vetovoimaa lisäävään hankkeeseen.
”Jokainen kansallispuistoon laitettu euro tulee aluetaloudessa moninkertaisesti takaisin, se nähdään Metsähallituksen raporteista vuosittain.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
