Viron puuteollisuus on hyötynyt Ukrainan sodasta – kovimmillaan suomalainen metsäteollisuus on maksanut virolaisesta koivukuidusta 2,5 kertaa enemmän kuin kotimaisesta

Keskeinen kuitupuun kauppaa Itämeren alueella määrittänyt tekijä on sellun tuotannon puuttuminen Baltian maista lähes kokonaan. Viroon kaavaillun sellutehtaan suunnittelu tyssäsi paikalliseen vastustukseen ja huoleen sen vaikutuksista ympäristöön.

Vuonna 2018 jämähtäneen hankeen oli arvioitu lisäävän Viron viennin kasvua sadoilla miljoonilla euroilla. EstFor arvioi sellutehtaan tuottavan 700 000 tonnia havu- ja koivusellua vuodessa.

Maat eivät juuri keitä sellua itse. Kuitupuuta menee esimerkiksi energiakäyttöön, kuten pellettien valmistukseen, sekä esimerkiksi Latviassa lastulevyjen tuotantoon. Se, mitä kuidusta tämän jälkeen jää, myydään ulkomaan markkinoille.

Pakotteet Venäjän-kaupassa ja pula koivukuidusta käänsivät suomalaisyhtiöiden katseet etenkin Viroon ja Latviaan. Venäjä on ollut Suomelle merkittävin ulkomaisen puun lähde, mutta tuonnin tyrehtyminen itärajan takaa sekoitti puukaupan pakkaa.

Tragedia kääntyi monin paikoin Baltian maiden eduksi. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyksestä aiheutunut energiakriisi kiritti Baltian puun hintaa huippulukemiin.

Syyskuussa 2022 koivukuidun hinta kipusi Virossa uuteen ennätykseen, yli 89 euroon kuutiometriltä. Puun hinnan suoraa vertailua maiden välillä vaikeuttaa vaihtelevuus puun mitta- ja laatuvaatimuksissa.

Kun Suomessa puut mitataan kuoren päältä, otetaan useissa maissa mitat pääosin kuoren alta. Karkean verrokkiarvion kuorellisista hinnoista voi saada kertomalla kuorettomat hinnat kertoimella 0,87.

Lisäksi maiden välisiin hintojen vertailuihin vaikuttaa myös se, onko vertailussa kyse puun hinnasta tien laidassa, tai esimerkiksi laivaan lastattuna.

Pahimmillaan Suomen metsäteollisuus maksoi Suomeen tuodusta virolaisesta koivukuidusta lähes 2,5-kertaista hintaa kotimaiseen koivukuituun verrattuna.

Konsensusta hinnoittelussa ja mitoissa ei välttämättä löydy maan sisältäkään. Esimerkiksi Viron puumarkkinoilla ei ole yhteisesti sovittuja puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimuksia.

Monet erikoistuneet puunostajat määrittävät omat standardinsa, ja valtion metsissä käytetään niitä hallinnoivan Viron metsäkeskuksen Riigimetsa Majandamise Keskuksen (RMK) standardeja.

Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Eeva Vaahtera arvioi Luken vuoden 2022 tuontitilastossa Venäjän tuoman puun määrän ennen sotaa olleen noin kolme neljäsosaa Suomen kokonaistuontimäärästä.

Vuonna 2022 se jäi enää alle 30 prosenttiin. Viron ja Latvian osuudet sen sijaan nousivat reiluun 20 prosenttiin.

Baltian maiden kiinnostus ja halu kehittää puunjalostustekniikkaa ja biotuoteteollisuutta heijastuvat myös Suomeen.

Jos vuosien mittaan esillä ollut biotuotetehdas joskus rakennettaisiin, vaikuttaisi se valmistuessaan merkittävästi Suomeen Virosta tulevaan puuvirtaan, mutta myös selluntuotannon kilpailuasetelmaan.

Tulevat vuodet näyttävät, voisiko virolaisen puun jalostusarvon nousu ja biotuoteteollisuuden kehitys muualla Baltiassa olla uhka Suomen markkinoille.

Virossa sahaustoimintaa harjoittavat myös yhtiöt muista maista. Kuvassa Stora Enso Timberin höyläämö Näpissä Rakveressa. Kuva: Jaana Kankaanpää