Puolustusvaliokunnan esitys ampumaratojen määrän lisäämisestä törmää ympäristöhallintoon

Ampumaradat on tunnistettu tärkeiksi maanpuolustuksen kannalta etenkin nyt kun Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt sodan takia. Puolustusvaliokunta esitti hiljattain, että maamme ampumaratojen kokonaismäärä on nostettava vähintään tuhanteen nykyisestä 670 ampumaradasta.

Ampumaradat ovat ainoa keino turvata turvalliset ja ympäristöystävälliset harjoitteluolot joka puolella Suomea niin metsästäjille, ampumaurheilijoille kuin reserviläisillekin. Myös viranomaiset, kuten poliisit, tarvitsevat ammatissaan ampumaratoja.

Viime vuosikymmeninä ratojen määrä on kuitenkin vähentynyt roimasti.

"Jos nykyinen ympäristöluvitussysteemi pysyy samana, on vaikea kuvitella, että tämä tuhannen uuden radan tavoite olisi mitenkään mahdollinen käytännössä", kommentoi Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Laitinen.

Laitinen tietää, mistä puhuu, sillä hän on vetänyt maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa ampumaratojen ympäristölupahanketta.

Hanketta on nyt takana kolme vuotta.

"Hanke aloitettiin tilanteessa, jossa monilla radoilla oli ympäristölupien kanssa ongelmia. Ympäristöhallinnon mukaan ongelmat johtuivat siitä, että lupahakemukset olivat puutteellisia ja heikkolaatuisesti toteutettuja."

"Nyt on törmätty siihen, että vaikka hakemukset tehdään ammattimaisesti, lupahakemukset eivät silti mene jouhevasti läpi. Viranomaispäätöksissä on suurta vaihtelua paikkakunnittain ja päätökset edustavat aina enemmän yksittäisen viranhaltijan tulkintaa laista", Laitinen tuskailee.

Ampumaratojen määrän lisäämisen ja toiminnan turvaamisen kannalta ongelmallisin on nykyinen tulkinnanvarainen ympäristönsuojelulaki, jota on täydennetty useilla asetuksilla ja oppailla. Oppaissa on lainsäädäntöä tarkempaa ohjeistusta, mutta niillä ei ole oikeudellista sitovuutta.

"Vaikuttaa siltä, että aina on löydettävissä jokin syy, minkä vuoksi ampumarata voitaisiin sulkea, vaikka ympäristöasiat olisi otettu asianmukaisesti huomioon", sanoo ympäristöasiantuntija Anri Junnola, joka työstää hankkeessa lupahakemuksia päivittäin.

"Jos mikään ei muutu, luvat saadaan vuosikymmenen loppuun ehkä yhteensä 550 radalle. Vanhoja ratoja kuitenkin suljetaan samaan aikaan koko ajan."

"Kööpenhaminan keskustassa on iso ampumarata, mutta Suomessa ampumaradat eivät tunnu mahtuvan mihinkään. Ei vaikka rata olisi kuinka syrjässä ja rata olisi tärkeä tuhansille käyttäjille", Laitinen puuskahtaa.

Asiantuntijoiden toive on, että lupahakemuksiin saataisiin valtakunnallinen linja ja käytännöt kunnissa yhtenäisiksi.

"Meidän mielestämme ratkaisu voisi olla sellainen, että ympäristölupapäätösten tekoa keskitettäisiin valtakunnallisesti eri toimialoittain. Näin yksittäisen viranomaisenkaan ei tarvitsisi tietää jokaisesta ympäristöluvitettavista toimialasta", Anri Junnola sanoo.

Anri Junnola (vas.) ja Lotta Laitinen tutkivat ympäristöasoiden tilaa Lopen ampumaradalla.  Kuva: Eija Vallinheimo

Vaikka radoille saataisiinkin ympäristöluvat, niitä kaikkia ei välttämättä rakenneta. Tilannetta kuvaa hyvin se, että parhaillaankin on käynnissä 80- ja 90-luvuilla aloitettuja ratahankkeita, jotka eivät ole vieläkään valmistuneet.

"Euroopan kemikaaliviraston lyijyn täyskieltoa vaativassa rajoitusesityksessä on esitetty ampumaradoille myös uusia vaatimuksia, kuten luotiloukkuja. Toteutuessaan rajoitukset edellyttäisivät moninkertaisia suojausrakenteita, jotka tulisivat erittäin kalliiksi radoille."

"Ratojen toiminnanharjoittajat eli esimerkiksi yksittäiset urheilu- tai metsästysseurat eivät käytännössä pysty tällaisia rakenteita toteuttamaan", Laitinen kiteyttää.