Villisikakanta voi levitä uusille alueille nopeasti − ”Metsästysseurojen tulisi varautua villisian metsästykseen hyvissä ajoin”

Tammikuun alussa Suomessa arvioitiin olevan 2 500 villisikaa, mutta kanta on saatu pidettyä kurissa metsästyksellä.

”Ilman metsästystä kanta voisi nousta jopa 40 prosenttia vuodessa, sillä villisika on maailman tehokkain sorkkaeläin lisääntymään”, toteaa Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.

Simenius on yksi asiantuntijoista, joka kiertää eri puolilla Suomea puhumassa villisikojen metsästyksestä Suomen Sikayrittäjien Villisikakannan ASF-riskiä pienentävä kehittämishankkeen puitteissa. Tällä kertaa kiertue pysähtyi Huittisissa. Tilaisuus keräsi paikalle tuvan täydeltä metsästäjiä. Kiinnostukseen on selkeä syy.

”Tällä alueella on ollut tähän mennessä pääasiassa satunnaisia vaeltajia, mutta tänä syksynä noin 30:n villisian lauma on kierrellyt lähialueella”, kertoo paikallinen metsästäjä Mikko Aro.

”Villisikalauma koostuu yleensä 5−20 villisiasta ja siinä on yleensä emakko, ylivuotisia naaraita ja porsaita. Karjut pysyvät usein erillään. Noin iso lauma on jo harvinainen ja siitä syntyy helposti useita pienempiä laumoja. Villisika myös sopeutuu nopeasti uusille alueille”, Simenius toteaa.

Villisika on alkuperäislaji Suomessa, mutta villisikoja ei ole juurikaan lainkaan ollut Suomessa pitkiin aikoihin. Niinpä myös metsästäjillä on vähän kokemusta villisikojen metsästyksestä. Eniten villisikoja on Kaakkois-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla, johon on muodostunut pysyviä keskittymiä. Näiden alueiden ulkopuolella tavoitteena on se, ettei tihentymiä tai pysyvää kantaa päästetä muodostumaan. Villisiat aiheuttavat suuren riskin afrikkalaisen sikaruton leviämiselle, kuten esimerkiksi Ruotsin tapauksessa on nähty.

Haastavaa villisian metsästyksessä on se, että lauman elinalue on suuri, jopa 6 800–22 000 hehtaaria. Jos villisikalauma osuu riistakameraan ruokailupaikalla, on käytännössä 3–4 päivää aikaa toimia, jota pidempään ne eivät yleensä vieraile yhdellä ruokamaalla.

”Esimerkiksi Mynämäen–Laitilan alueella havaittiin vuonna 2016 ensimmäiset villisiat. Vuoden 2021 paikkeilla metsästettiin jo 45 sikaa eli muutos oli nopea. Jahdit alkoivat kuitenkin onnistua vasta kun viisi seuraa lyöttäytyi yhteen ja yhteinen metsästysalue saatiin yli 50 000 hehtaarin kokoiseksi”, Aro tähdentää.

Mikko Aro muistutti, että metsästysseurojen tulee varautua villisikojen metsästykseen monella tapaa.  Kuva: Jussi Partanen

”Villisiat siirtyvät nopeasti pitkiä matkoja, jolloin yhden metsästysseuran alue harvoin riittää jahtiin. Tämän takia metsästysseurojen tarvitsee myös muualla miettiä, miten yhteistyötä seurojen välillä voidaan tiivistää. Tulee myös huomata, että villisika on mainittava erikseen maanvuokrasopimuksissa, Aro korostaa.

”Meidän seurassa on tehty päätös, että hirvivajalla ei käsitellä lainkaan villisikoja. Jos villisiasta löytyisi ASF-tartunta, lahtivaja olisi poissa käytöstä pitkään ja se pitäisi huolellisesti desinfioida ja puhdistaa, jotta se voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön. Metsästysseurojen kannattaisikin sopia yksi tila, missä käsitellään pelkästään villisikoja. Myös sisuskalut kannattaa säilöä yhteen suojattuun paikkaan, jotta mahdollinen tartunta ei pääse niistä leviämään.”

Villisikajahdissa myös koiralla on erilaisia riskejä, sillä villisika ja koira ovat samankorkuisia ja liikkuvat nopeasti. Kuva: Johannes Wiehn

Villisikametsästys on myös siinä mielessä erilaista, että haavakoksi päätynyt sika on vaarallinen jäljitettävä toisin kuin vaikka valkohäntäpeura. Siksi villisian käyttäytymistä on syytä tuntea.

”Haavakoksi jäänyt villisika jää esimerkiksi usein vahtimaan omaa kulkujälkeään ja hyökkää sivusta jäljittäjän päälle. Siksi jäljityksessä on hyvä olla useampi metsästäjä varmistamassa turvallisuutta. Metsästäjille on myynnissä erikoisvalmisteisia kevlar-housuja, sillä reisivaltimoon osunut villisian torahammas pistää raavaankin metsästäjän nopeasti huonoon kuntoon. Meillä näitäkin kevlar-varusteita on seurassa muutamia valmiina siltä varalta, että lauma villisikoja päätyy seikkailemaan vaikkapa alueen läpi menevällä valtatiellä.”

”Leviämisalueille pitää saada ehdottomasti oikeus käyttää pimeänäkölaitteita, jos villisikakantaa halutaan pienentää. Toivotaan, että ministeriön villisikatyöryhmän lakiesitys saadaan nopeasti vietyä läpi”, Mikko Aro toteaa.