Eniferin operatiivinen johtaja Joosu Kuivanen uskoo, että Pekilo-protetiini saadaan lähivuosina myös elintarvike- käyttöön. Kuva: Iiro Muttilainen
Metsäteollisuudessa syntyvästä proteiinista tehdään nyt tulevaisuuden ruokaa kaikelle kansalle
Sellunkeiton jätevirran puhdistusprosessista kehitetyllä Pekilo-proteiinilla ruokittiin aikoinaan siipikarjaa ja sikoja, nyt Enifer haluaa tehdä siitä ravintoa kaikelle kansalle.Tilaajalle
Herkullisen näköisistä pyöryköistä ei arvaisi, että ne on tehty raaka-aineesta, jota saatiin aikoinaan sellunkeiton sivuvirroista. Kuva: Iiro MuttilainenKuka arvaisi, että herkullisen näköisten pyörykoiden proteiiniraaka-aine on saatu aikaan samalla menetelmällä, jolla aikoidaan puhdistettiin metsäteollisuuden vesiä.
Jo tuolloin prosessissa syntyvä proteiini käytettiin hyväksi eläinten rehuna. Nyt siitä on tarkoitus tehdä ruokaa ihmisille.
Tulevaisuuteen tähtäävän Pekilon tarina juontaa juurensa menneisyyteen, 1960-luvulle asti. ”Silloin ruvettiin miettimään ratkaisuja siihen, miten sen aikaisessa sellunkeittoprosessissa saisi sitä sivuvirtaa puhdistettua ja hyödynnettyä”, kertoo Eniferin operatiivinen johtaja Joosu Kuivanen.
Nyt vanha rehuproteiini on saanut uuden alun ja sitä tuottava ja jalostava Enifer sai juuri 12 miljoonan euron investointituen. Business Finlandin myöntämä tuki tulee EU:n Next Generation -ohjelmasta, joka vauhdittaa teollisuuden sivu- ja jätevirtojen ja muiden materiaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.
Sen avulla Enifer käynnistää ensimmäisen kaupallisen mittakaavan tuotantolaitoksensa rakentamisen Uudellemaalle.
Tuleva tehdas tuottaa Pekiloksi kutsuttua myko- eli sieniproteiinia. Vuonna 2026 käynnistyvän laitoksen vuosikapasiteetiksi tulee noin kolme miljoonaa kiloa.
Pekilon historia lähti aikanaan vedenpuhdistuksesta. Paecilomyces variotii -sieneen perustuvaa prosessia kehitettiin toistakymmentä vuotta, kunnes ensimmäinen laitos perustettiin 1970-luvulla Jämsänkoskelle. ”UPM:n tehtaassa puhdistettiin teollisuuden mittaluokassa sellunkeiton sivujaetta ja samalla tuotettiin Pekilo-proteiinia”, Kuivanen kertoo.
Pekilo-proteiinia käytettiin Suomessa lähinnä siipikarjan ja porsaiden rehuna, Kuivanen kertaa historiaa.
”Jämsänkosken laitos suljettiin, koska sulfiittisellunkeitto loppui. Toinen Pekilo-laitos rakennettiin Serlachiuksen tehtaille Mänttään, missä se oli toiminnassa aina 1991 asti, kunnes sielläkin sellunkeitto loppui. Samalla loppui myös raaka-aine Pekilo-prosessille.”
”Mäntässä on edelleen Pekilo-niminen rakennus. Se on vanha biotehdas, jossa on kesäisin taidenäyttelyitä”, Kuivanen kertoo.
Pekilo-prosessia kaupallistaneen Tampellan mentyä konkurssiin teknologia ja Suomen maaperästä aikoinaan eristetty mikrobikanta päätyivät lopulta VTT:n omaisuudeksi.
VTT:n projekteissa Pekilo herätettiin uudelleen eloon ja ryhdyttiin hiomaan ja tehostamaan vanhaa tuotantoprosessia, sekä etsimään sille uudeksi raaka-aineeksi soveltuvia sivuvirtoja. Lopulta vuonna 2020 VTT:n yrityshautomosta ponnisti Enifer viemään Pekiloa eteenpäin.
”Kanan ja porsaan rehussa Pekilo oli käytännössä korvike soijarouheelle ja soijarouheen hinta on tosi matala”, Kuivanen kertoo. Ratkaisuksi löytyi lohikalojen rehu ja nyt Enifer tekee yhteistyötä kansainvälisten kalanrehun valmistajien kanssa Norjassa.
Kalanrehuihin ja lemmikkiruokaan soveltuvan tuotteen lisäksi Enifer on kehittänyt elintarvikelaatuisen version Pekilo-proteiinista. Kumppaniksi kehitystyöhön tuli vuonna 2022 mukaan myös Valio.
Uudella tehtaallaan Enifer tähtää elintarvikelaatuisen Pekilo-proteiinin tuotantoon. Se tietenkin vaatii uuselintarvikeluvan EU:sta. Tavoite on saada hakemus matkaan kesään mennessä.
”Raaka-aineena käytetään elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja sivujakeita, jotka ovat jo lähtökohtaisesti elintarvikelaatuisia”, Kuivanen sanoo.
”Tavoitteena on saada markkinoille tuote, joka on ennen kaikkea terveellinen ja kestävästi tuotettu, mutta myös hinnaltaan sellainen, että ihmisillä on siihen varaa”, Kuivanen korostaa.
Pekilo taipuu moneen muotoon. Siinä on proteiinia 50–55 prosenttia ja noin 30 prosenttia kuitua, mistä puolet on sienen beetaglukaania. Kuva: Iiro MuttilainenKuivasen mukaan Pekilosta on saatu aikaan hyvin neutraali proteiiniainesosa, joka sopii monenlaiseen elintarvikkeeseen. ”Siinä on proteiinin lisäksi runsaasti kuitua eli sienen beetaglukaania”
Aika näyttää, onko Pekilolla EU:n uuselintarvikehyväksyntä vuonna 2026, kun uusi tehdas käynnistyy.
”Jos ei ole, niin joka tapauksessa samalla laitoksella voidaan ensin tuottaa rehulaatuista proteiiniosaa kalankasvattamoille ja lemmikkien ruokiin. Loppupeleissä on tarkoitus siirtyä tuottamaan elintarvikelaatuista proteiinia. Siihen tehdas on riittävän suuri, niin että se on ihan kannattava investointi”, Kuivanen toteaa.
Elintarvikelaatuisen Pekilon suhteen tehdään yhteistyötä Valion lisäksi myös muiden elintarvikeyritysten kanssa.
”Olemme yrityksille proteiiniainesosan tuottaja, mutta toki meidän pitää myös ymmärtää missä muodossa sitä voi käyttää. Se on kuitenkin hyvin uudenlainen ainesosa elintarvikeyrityksille, joten on tärkeää, että tuotekehittäjät pääsevät hyvissä ajoin tutustumaan siihen ja sen mahdollisuuksiin.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
