Itärajan pinnassa karhunmetsästyksen peruuntuminen vaikuttaa koko kylään

Ilajan Erämiehet ry on vuonna 1960 perustettu metsästysseura. Nyt seuran koko tulevaisuus on vaakalaudalla, sillä karhunmetsästyksen loppuminen on tuonut stopin myös seuran järjestämille vierasjahdeille, jotka ovat olleet tärkeä tulonlähde koko metsästysseuralle.

”Täällä karhumetsästyksellä on ollut keskeinen rooli, toisin kuin muualla Suomessa. Pohjois-Karjalassa esimerkiksi metsäyhtiöiden perimät maanvuokrat vievät metsästysseuralta useamman tonnin vuodessa, ja myös metsästysseuran historiallisen erämajan ja ampumaradan ylläpito maksaa. Erämaja on lähikylien ihmisten tärkeä kohtaamispaikka”, seuran sihteerinä toimiva Markku Penttinen toteaa.

Karhujahti on myös keskeinen osa seuran yhteishengelle. Karhujahdit on järjestetty pieteetillä ja huolehtien siitä, että jahdit toteutuvat turvallisesti. Alueelle on rakennettu talkoilla esimerkiksi noin sata jatkuvaa kunnostusta vaativaa passitornia, josta karhua voidaan turvallisesti ampua. Jahtivieraiden ohjelmaan on kuulunut myös majoitukset, kuljetukset ja ateriapalvelut.

Tänä vuonna jahdit peruuntuvat nyt jo kolmantena vuotena peräkkäin. Miehet aprikoivat synkkänä, että näin uhkaa käydä myös tulevina vuosina, jos lakimuutosten pätevyyttä arvioidaan aina korkeimmassa hallinto-oikeudessa asti.

Toistaiseksi hirvijahdit ovat vielä auttaneet, mutta nyt hirvijahtejakin uhkaa lopettaminen suurpetojen takia. Metsästysseuran talous pysyy vahvasti kuralla.

Ilajan erämiesten omalla ampumaradalla harjoitellaan liikkuvan karhutaulun avulla. Nyt radan parantamiseksi tehtävät investoinnit ovat jäissä. Kuva: Jarno Artika

”Jäsenmaksuja voidaan nostaa tiettyyn rajaan asti. Satanen on havaittu kipurajaksi sille, että kaikilla halukkailla on tasapuolinen mahdollisuus harrastaa. Ei tästä voida täällä tehdä herraseuruetta, johon vain rikkaimmat pääsevät mukaan”, Penttinen puuskahtaa.

”Olemme laskeneet, että talous kestää vielä kolme vuotta, mutta sen jälkeen on keksittävä jotakin uutta talouden elvyttämiseksi tai toiminta voidaan joudutaan lopettamaan”, Penttinen manaa.

”Täällä luonnon kunnioitukseen kasvettu. Kaikki ymmärtävät, ettei viimeistä eläintä ei voi tappaa. Tunnemme alueen kuin omat taskumme ja nyt on selvää, että karhukanta on jo räjähtänyt käsistä”, Ari Nevanen toteaa.

Yksi kyläläisistä kertoo esimerkkinä, että hänen pihallaan on käynyt seitsemän eri karhua yhden yön aikana. Keväällä paikalle ne houkuttelee läheinen tuore heinäpelto. Välillä samaan aikaan pihalla on tepastellut neljä eri karhua. Korentovaarassa asuva naishenkilö taas kommentoi, ettei enää lähde marjaan tai sieneen karhujen pelossa.

”Aiemmin täällä on ollut paljon hirviä vasojen kanssa, nyt vasoja ei enää ole. Kohta mennään Romanian tielle, kun karhuilta loppuu ruoka. Vääjäämättä ihminen ja karhu kohtaavat jossakin vaiheessa täälläkin kohtalokkaasti”, Nevanen pohtii.

Ilomantsissa Tassu-havaintoja karhuista on tehty viime vuoden aikana 400 ja karhulupia olisi ollut tulossa 20, joka on suurin määrä heti Lieksan jälkeen. Karhuja alueella liikkuu miesten arvion mukaan vajaat sata. Suuri osa liikkuu rajan molemmin puolin.

Karhunmetsästäjien peruuntuminen tuntuu Taistelijan talon yrittäjän taskussa. Aiemmin se on ollut kauden päätösrysäys, nyt piha on hiljainen. Kuva: Jarno Artika

Karhumetsästys vaikuttaa myös alueen muuhun bisnekseen, kuten alueen majoitusyrityksiin. Hattuvaaran kylällä ns. Taistelijan taloa pitävä Lassi Puruskainen katselee talon tyhjyyttään kumisevaa parkkipaikkaa mietteliäänä. Tähän aikaan vuodesta karhunmetsästäjät ovat täyttäneet parkkipaikat ja tuoneet rahaa nuoren yrittäjän taskuun pitkän talven varalle.

”Täällä matkailukausi on lyhyt ja karhunmetsästys on ollut viimeinen rutistus ja kunnon kesäsesongin päätös. Petipaikkoja on toistasataa ja ne ovat olleet täynnä karhunmehtuuaikaan”, Puruskainen kertoo.

Pettymys tuntuu koko pitäjässä. Tunnelma on alakuloinen.