Luontoarvomarkkinat herättävät toivoa ja vaativat oppimista

Luontoarvomarkkinoista on tullut uusi toivon symboli. Niihin on asetettu suuria odotuksia, sillä markkinoiden toivotaan pysäyttävän luontokadon, ohjaavan yritysten rahavirtoja luonnon hyväksi ja täydentävän rajallista julkista rahoitusta. Ajatuksena on, että markkinaehtoisesti voidaan toteuttaa se, mihin verovarat eivät riitä.

Suomen maatalous- ja metsämailla on runsaasti kohteita, joilla on merkittäviä luontoarvoja ja joiden luonnon tilaa voidaan parantaa erilaisin toimenpitein. Maanomistajille markkinat tarjoavat uuden tulonlähteen, mutta ostajia houkuttelevan tuotteen kehittäminen on monimutkaista.

Markkinoiden perimmäinen haaste on arvon tunnistaminen. Ulkopuolinen voi nähdä luonnon taloudellisen merkityksen eri tavoin kuin maanomistaja. Siksi tarvitaan osaamista ja toimijoita, jotka ymmärtävät ostajien toimintaa sekä tavoitteita ja pystyvät paketoimaan heille aidosti hyötyä tuottavan palvelun. Lisäksi tarvitaan selkeitä ja todennettavia tapoja osoittaa, mitä luontoarvokaupassa todella ostetaan ja myydään.

Maanomistajalle luontoarvojen tuottaminen on yksi tuotantomuoto muiden joukossa. Metsänomistajatutkimusten mukaan luontoarvojen vaaliminen ja niiden tuotanto myyntiin kiinnostavat omistajia, jos korvauksia maksetaan kilpailukykyisesti ja sopimusehdot ovat hyväksyttävät.

On kuitenkin muistettava, että luontoarvojen myynti ja sopimusten ymmärtäminen vaativat perehtymistä ja osaamista. Näihin asioihin on hyvä valmistautua, jotta ollaan valmiina ja löydetään oma rooli, kun luontoarvomarkkinat käynnistyvät.

Koska se aika sitten tulee? Luontoarvojen merkityksen odotetaan kasvavan tulevaisuudessa, sillä luonnon tila heikkenee ja arvokkaiden kohteiden määrä vähenee edelleen. Markkinoiden syntyminen ei kuitenkaan tapahdu yhdellä päätöksellä, vaan vähitellen, kun yritykset, kuluttajat ja yhteiskunta alkavat arvostaa luontoarvoja myös markkinaehtoisesti, kokemaansa hyötyyn pohjautuen ja sen perusteella maksaen. On tärkeää, että pioneerit kulkevat edellä ja voivat kokeilla, tehdä virheitä ja oppia, sillä vain siten markkinat voivat kehittyä tukemaan sitä, mikä on ostajille ja myyjille yhteistä ja arvokasta, eli luonnon monimuotoisuutta.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimuksen vanhempi metsäekonomisti.