Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun lajin siirto riistalajiksi on vaikea prosessi. Kannan elinvoimaisuus tai historia riistalajina eivät asiaa ratkaise. Tutkijoiden ja viranomaisten näkemyksen puntaroivat ja päätöksen tekevät kansanedustajat. Kuva: Taina RenkolaKiveen hakattu jako
Se, onko eläinlaji metsästettävä vai rauhoitettu, on poliitikkojen päätösvallassa.TilaajalleSuomen luonnonvaraiset eläimet on jaettu riistalajeihin ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuihin lajeihin.
”Jako määrittelee oleellisesti lajin asemaa. Riistalajeiksi nimettyjen rauhoitusta koskevat päätökset tehdään metsästyslain pykälien mukaisesti, maa- ja metsätalousministeriön ohjaamana. Muiden lajien osalta toimitaan luonnonsuojelulain mukaisesti, ympäristöministeriön alla”, selventää Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén.
Luonnonsuojelulain rauhoitettujen luetteloon päätyneen lajin saaminen metsästettäväksi riistalajiksi on vaikea prosessi. Sama joustamattomuus vallitsee toiseen suuntaan.
”Se on aina ennen muuta politiikkaa. Päätöksen tekevät kansanedustajat”, toteaa julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta.
Valkoposkihanhen karkottamiseen ei Suomessa ampumalupia myönnetä. Esimerkiksi Ruotsissa ja Hollannissa hanhia metsästetään poikkeusluvin, EU-direktiiveistä huolimatta. Kuva: Taina RenkolaMittavia vahinkoja maa- ja kalataloudelle aiheuttavien valkoposkihanhen ja merimetson siirtäminen luonnonsuojelulain alta riistalajiksi on kirjattu hallitusohjelmaan. Käytännössä siirto lähinnä lisäisi hallinnon kuluja hetkellisesti, kun tietojärjestelmät muutetaan ministeriöstä toiseen.
”Päätös metsästämisen sallimisesta törmää EU:n lintudirektiiviin. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat sen mukaisesti suojeltavia lajeja”, sanoo Härkönen.
Valkoposkihanhi on ja pysyy lintudirektiivin liitteessä 1. Direktiivin muuttaminen vaatii jäsenmaiden yksimielisyyden. Sitä tuskin tullaan saavuttamaan sen enempää haittaa aiheuttavien lintulajien kuin sudenkaan osalta.
”EU:n direktiivit ovat kuin kiveen hakatut, niiden muuttaminen vaikuttaa ylivoimaiselta. Luonto muuttuu ja eläinkannat kehittyvät suuntaan jos toiseen. Tilanteen järkevä tarkastelu ja direktiivien päivittäminen tulisi olla mahdollista”, kritisoi Lindén.
Käytännössä mainittujen lintulajien siirto riistalajiksi näkyisi siinä, että päätökset karkottamisen tai tappamisen poikkeusluvista tekisi eri viranomainen. Nyt luvat myöntää Varsinais-Suomen ely-keskus, muutoksen jälkeen se olisi riistakeskus.
”Meillä on ratkaisuja ohjaava valmis oikeuskäytäntö, jota sovelletaan aivan samoin viranomaisesta riippumatta”, Härkönen painottaa.
Ampumalupia ei hanhien karkotukseen Suomessa myönnetä, sillä keväällä ampumisen on todettu häiritsevän muuta luontoa. Paukkupatruunoiden on tutkimuksissa todettu myös toimivan karkotuksessa yhtä tehokkaasti.
”Tilanne ei muutu, ellei tutkimuksella osoiteta, että ampuminen on tehokkaampi keino lintujen aiheuttamien tuhojen minimoimiseksi”, Härkönen selventää.
Poikkeuslupien hyväksyttävät perustelut ovat kansallisia päätöksiä, joten EU:n direktiivein rauhoitettuja lajeja voidaan tappaa poikkeusluvin. Niin on tehty laajamittaisesti esimerkiksi Hollannissa ja Ruotsissa.
Vesilinnuissa on taantuneita lajeja, joiden määräaikaisilla rauhoituksilla vahvistetaan kantaa. Uhanalaisen punasotkan siirtämistä luonnonsuojelulain alle on myös tehty esityksiä. Lajien siirtäminen listalta toiselle törmää kuitenkin vastustukseen. Kuva: Taina RenkolaLuonnonsuojelulain piiriin kuuluvat lajit ovat Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden alaa, riistalajien kehitystä seuraa puolestaan Luke. Ristiin tutkijat eivät lajeista lausu, vaan tiedon keruu, seuranta ja tutkimus on jaettu.
”Se merkitsee joissakin tapauksissa, että läheistä sukua olevia lajeja, kuten eri hanhilajeja, tutkitaan eri puolilla. Yhteistyötä toki tehdään”, Lindén kuvaa.
Järjestelmän joustamattomuutta vahvistaa se, että ministeriöiden intressit ovat usein ristiriidassa keskenään.
Keskusteluissa on esitetty myös lajien kesken käytävää vaihtokauppaa. Uhanalaiseksi muuttunut riistalaji punasotka siirrettäisiin suojelluksi lajiksi ja valkoposkihanhi elinvoimaisena lajina kestäisi vastaavasti siirron riistalajiksi.
”Käytännössä siirrot ovat erittäin harvinaisia, sillä yhtenäistä poliittista tahtoa näille muutoksille on hyvin vaikea löytää”, arvioi Lindén.
Täysrauhoitus ei kuitenkaan ole ainoa keino tukea lajien elinvoimaisuutta, korostaa Härkönen.
”Laji voidaan rauhoittaa alueellisesti tai määräajaksi, tai sen metsästykselle voidaan asettaa kiintiöitä. Metsähanhen kanta on elpynyt näillä keinoin.”
Kulttuuri ja perinteet vaikuttavat siihen, mitä lajeja mielletään metsästettäviksi. Suomen riistalajilista on monia muita Euroopan maita suppeampi.
”Esimerkiksi Ranskassa monet kahlaajalinnut ovat riistalistalla”, mainitsee Lindén.
Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien joukossa on elinvoimaiseksi kasvaneita lajeja, jotka kestäisivät verotuksen metsästyksellä. Siirto riistalajiksi on kuitenkin vaikea saada läpi. Kuva: Taina RenkolaMaamme kamaralle ilmestyy myös uusia eläimiä. Vieraslajit, kuten minkki ja supikoira, ovat saapuneet Suomeen ihmisen toimien avustamana. Niiden kannat pyritään pitämään kurissa kotoperäisten lajien turvaamiseksi. Omin voimin rajojen yli maahan saapuneet lajit ovat tulokaslajeja.
Tulokaslaji kultasakaali päätyi suojeltujen listalle. Uhanalainen punasotka pysyy riistalistalla, rauhoitettuna. Valkoposkihanhen metsästyksen salliminen poikkeusluvin on poliittinen päätös, samoin aiemmin tärkeän riistalinnun laulujoutsenen metsästys. Kuva: Esko Inberg, Hannu Huttu, Kari Salonen, Eero KetolaTulokaslajien asemaan ei automaattisesti vaikuta lajin lähtömaan luokittelu, vaan asiaa tarkastellaan Suomessa aina tapauskohtaisesti ja päätöksen tekevät poliitikot.
Kultasakaali on koiraeläin, jonka populaatio on Suomessa vasta muutamia yksilöitä. Maa- ja metsä- talousministeriö esitti lajin kirjaamista riistalajiksi suden ja ketun tapaan. Toisin kävi, ja laji on nyt luonnonsuojelulain suojaama.
”Uusien lajien status lähtömaassa tulee ottaa luokittelussa huomioon. Toisaalta harkinnassa painavat eettiset kysymykset: ilmaston lämpenemisen myötä luonto ja lajistomme muuttuvat. Onko oikein suhtautua uusiin lajeihin heti uhkana? Ollaan väärillä jäljillä, jos ensimmäisenä vedetään esiin vieraslajikortti”, Lindén huomauttaa.
Eläinlajin määrän kehityksen ennakointi on haastavaa. Esimerkiksi villikanin kanta ryöstäytyi pääkaupunkiseudulla hallinnasta.
”Aluksi muutamien yksilöiden populaatioon suhtauduttiin myönteisesti, eikä sen leviämiseen haluttu puuttua. Nopeasti se muuttui ongelmaksi”, kertoo Härkönen.
Jos eläinlajin lisääntyminen johtaa ongelmiin talouden tai turvallisuuden näkökulmasta, sen luokittelulla on iso merkitys. Metsästys on vaikea saada hyväksytyksi verotuskeinoksi luonnonsuojelulaissa mainituille lajeille. Kuva: Taina RenkolaSe, että jotain eläinlajia on paljon, ei tarkoita suoraan, että sitä olisi liikaa, muistuttaa Lindén. Kannan rajoittamisen tarve tulisi arvioida vaikutusperusteisesti.
”Jos eläinlajin lisääntyminen johtaa ongelmiin talouden tai turvallisuuden näkökulmasta, sen luokittelulla on iso merkitys. Metsästys on vaikea saada hyväksytyksi verotuskeinoksi luonnonsuojelulaissa mainituille lajeille”, Lindén huomauttaa.
Kansallislinnuksi 1980-luvulla nimetty laulujoutsen oli viime vuosisadan alussa tärkeä riistalintu, jonka kanta romahti voimakkaan metsästyksen vuoksi. Nyt se on elinvoimainen laji ja kestäisi kannan verottamisen metsästyksellä. Ruotsissa laulujoutsenta ammutaan poikkeusluvin. Härkösen mukaan näköpiirissä ei ole lajin palauttaminen metsästettäväksi.
”Tiedossa ei ole keskustelunavauksia laulujoutsenen siirtämiseksi riistalajiksi. Päätös on loppupeleissä eduskunnan.”
EU-direktiivit sääntelevät käytäntöjä, mutta poikkeuslupien perusteet ovat kansallisia päätöksiä. Suomessa ampuminen kielletään tällä hetkellä lajeilla, joita naapurimaissa ammutaan niiden aiheuttamien tuhojen vuoksi mittavia määriä. Kuva: Taina RenkolaMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
