Uusia lajeja löydetään jatkuvasti lisää – tämä sienilaji löytyi Suomesta vasta viime vuonna

Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) Punaisen listan mukaan tieteessä on tähän mennessä kuvattu 2,15 miljoonaa lajia. Lajien määrä kasvaa jatkuvasti.

Eniten tunnetaan hyönteislajeja, joita on kuvattu jo reilu miljoona. Eri arvioiden mukaan tieteelle tuntemattomia hyönteislajeja voi olla vielä miljoonia, ellei kymmeniä miljoonia. Sienistäkin on yli 90 prosenttia vielä nimeämättä.

Jopa parhaiten tunnetuista ryhmistä eli nisäkkäistä, linnuista ja kukkakasveista löydetään jatkuvasti uusia lajeja. Vastikään löydettiin tieteelle kokonaan uusi kalalaji. Sitä ei tarvinnut kuitenkaan etsiä syrjäseuduilta vaan se löytyi australialaiselta kalatorilta.

Vaikka suurin osa tieteelle tuntemattomista lajeista elää tropiikissa, uusia eliölajeja voi löytää yhä myös Suomesta.

Vuonna 2024 Suomesta kuvattiin tieteelle uutena yhdeksän pistiäislajia sekä uusi sienilaji, suomenseitikki. Sitä on löydetty toistaiseksi vain Perä-Pohjanmaan Keminmaan kalkkikuusikoista.

Suomenseitikki kuuluu seitikkien heimoon, jonka edustajat muodostavat sienijuuren yhdessä monien merkittävien metsäpuidemme, kuten männyn, kuusen ja koivun, kanssa. Seitikit tarjoavat isäntäkasveilleen typpeä ja osallistuvat samalla metsien orgaanisen aineksen hajottamiseen sekä hiilen kiertoon.

Suomesta tunnetaan tällä hetkellä noin 8 000 sienilajia, mutta todellinen luku voi olla jopa kaksinkertainen. Hyönteislajeja tunnetaan noin 24 000, mutta niidenkin todellinen kokonaismäärä voi olla paljon suurempi.

”Luonnontutkimuksen edistäminen ja lajien välisten suhteiden, levinneisyysalueiden, elintapojen, elinpaikkavaatimusten tuntemus auttaa ymmärtämään paremmin maapallon monimuotoisuutta ja suojelutarpeita”, kokoelmapäällikkö Heidi Viljanen kuvailee työn tärkeyttä Luonnontieteellisen keskusmuseon tiedotteessa.

Uusi laji nimetään kansainvälisten sääntöjen mukaisesti ja julkaistaan yleensä tieteellisessä lehdessä. Julkaisun jälkeen muu tiedeyhteisö voi arvioida uuden lajin aseman ja joko hyväksyä tai kiistää lajin.

Lajit voivat saada nimensä monella tapaa. Nimi voi perustua esimerkiksi lajin ulkonäköön tai runsauteen. Nimi voi tulla myös lajin kerääjän, arvostetun lajinryhmän tutkijan tai löytöpaikan mukaan. Usein lajien kuvauksen yhteydessä kerrotaankin myös lajinimen etymologia.