Palelevatko kädet, hikoiluttaako? Kylmässä työskentelyn asiantuntija kertoo, mitä päälle oikeasti kannattaa pukea

Ulkotöissä, joissa tarvitaan sorminäppäryyttä, käsien pitäminen lämpimänä on haaste. Työterveyslaitoksen kylmässä työskentelyn erikoistutkija Kirsi Jussila suosittelee kerrospukeutumista myös käsille; ohut aluskäsine pitää kädet kuivana ja antaa lisälämpöä. Jos ohuilla käsineillä on pakko työskennellä pitkiä aikoja, hansikkaisiin pantavat lisälämmittimet voivat olla paikallaan.

Keho viilenee tunnetusti ensimmäisenä sormista ja varpaista. ”Keho on viisas. Se pyrkii pitämään lämmön siellä, missä sitä eniten tarvitaan eli keskikehossa ja päässä, jossa ovat kehon elintärkeät toiminnot”, Jussila sanoo.

Jussilan erikoisalaa on vaatetusfysiologia. Työterveyslaitoksen kylmätyöskentelyn laboratoriossa on tutkittu paljon, miten esimerkiksi kaivosteollisuudessa ja puolustusvoimissa suojaudutaan parhaiten kylmältä. Oulussa sijaitsevassa koelaboratoriossa pystytään luomaan jopa -45 asteen pakkanen ja lisäämään tuulta kymmenen metriä sekunnissa.

Äärimmäisen kylmien olosuhteiden lisäksi lähellä nollaa oleva lämpötila on erityisen haastava, sillä kosteus pääsee herkästi vaatteiden alle ja laskee lämmöneristävyyttä.

Päässä pintaverenkierto ei supista verisuonia samaan tapaan kuin käsissä ja jaloissa, joten lämpöä poistuu sieltä voimakkaasti. Pään alueellakin kannattaa suosia kerroksia, esimerkiksi ohutta kypärälakkia, joka suojaa myös korvia ja otsaa paleltumilta. Huppu luo lämmittävän ilmapatjan kasvojen ympärille.

Pukeutumisessa alimman kerroksen tehtävänä on siirtää kosteus pois iholta. Teknisten materiaalien lisäksi villa on hyvä vaihtoehto, sillä se imee tehokkaasti kosteutta itseensä ja tuntuu iholla kuivalle.

Välikerrokset antavat lämpöä, ja niitä voi olla säästä riippuen useita. Kuohkea ja pörröinen materiaali, esimerkiksi fleece tai villa, sitoo ilmaa vaatteen sisään. Väljä vaate on tiukkaa lämmittävämpi.

”Paikallaan oleva ilma lämmittää noin kymmenen kertaa paremmin kuin tekstiilimateriaali”, Jussila sanoo.

Uloimman kerroksen tehtävä on suojata ulkoisilta tekijöiltä, kuten kosteudelta, tuulelta tai esimerkiksi kipinöiltä. Ulkotöissä toiveena voi olla myös näkyvyys. Kylmän ilman näkökulmasta on hyvä, jos takin helman tai hihan ja lahkeen suun voi kiristää.

Jussila huomauttaa, että kylmässä työskentelyn tärkeimpiä ohjeita on myös vaatteiden säätäminen päivän aikana. Paikallaan ollessa vaatetta lisätään, liikkeessä vähennetään. Kylmän lisäksi nimittäin hikoiluakin kannattaa välttää, sillä kosteus tuo mukanaan kylmyyden. Kostea vaate kannattaa vaihtaa päivän aikana kuivaan.

Jos kylmyys aiheuttaa vapinaa, lihakset ovat alkaneet tuottaa pakonomaisesti lämpöä. Se kuluttaa paljon energiaa, ja on merkki voimakkaasta kehon jäähtymisestä.

Yksilölliset erot, ikä, sukupuoli, sairaudet, lääkitykset, vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten ihminen sietää kylmää. Tiettyyn pisteeseen asti kylmän kestävyyttä voi myös harjoitella altistamalla itseä säännöllisesti kylmälle. Jussilan mukaan sopeutuminen kylmään vie noin pari viikkoa.