Stora Enso kaunistelee lukujaan maksukikkailulla – voi aiheuttaa murheita tavarantoimittajille

Stora Enso vahvisti maanantai-iltana ruotsalaismedian tiedot, että yhtiö on viivytellyt laskujensa maksuja tavarantoimittajille. Talouslehti DI viittasi näkemäänsä Stora Enson sisäiseen viestiin, jossa kerrotaan ”erityistoimista syyskuun kassavirran parantamiseksi”.

Yhtiön maanantai-illan tiedotteen mukaan se on lykännyt yhdellä viikolla viikoittaisia toimittajien maksuajoja kesä- ja syyskuun viimeisillä viikoilla yhtiön rahavirran parantamiseksi.

Miksi Stora Enso toimii näin? Ovatko yhtiön rahat loppu?

Maaseudun Tulevaisuus olisi kysynyt nämä kysymykset Stora Ensolta, mutta yhtiö vetoaa tulosjulkistusta edeltävään hiljaisen kauteen, eikä vastaa kysymyksiin ennen kuin 24. lokakuuta, jolloin se kertoo kolmannen neljänneksen tuloksensa.

Ennen kuin mennään rahojen riittävyyteen, niin mietitään Stora Enson ja tavarantoimittajan välistä sopimussuhdetta. Isona yhtiönä Stora Enso on neuvotteluvaiheessa varmasti venyttänyt maksuaikansa tavarantoimittajalle mahdollisimman pitkäksi. Maksuaika voi olla 60, 75, 90 tai jopa 120 vuorokautta.

Niin isot tekevät pienille.

Sitten Stora Enso ilmoittaa, että se siirtää maksujaan viikolla. Mieleen tulee sellainen termi kuin sopimusrikkomus. Korvaako Stora Enso tämän viivästyskorolla?

Rahojaan odottanut tavarantoimittaja voi olla lirissä, kun se ei ole saanut rahojaan sovitusti. Se ei välttämättä pysty maksamaan laskujaan, palkkojaan tai lainanlyhennyksiään ajallaan.

Entäs jos tavarantoimittaja on valmistellut investointia ja odottanut viimeistä erää omarahoitusosuuteensa? Sitä ei tulekaan, ja rahoittaja ilmoittaa hylkäävänsä lainoituksen. Pitkällä tähtäimellä tavarantoimittaja menettää kilpailukykyään.

Mitä jos tilanne menisi toisin päin? Tavarantoimittaja ilmoittaisi Stora Ensolle, että se viivyttää tietoisesti toimituksiaan viikolla. Voin olla aika varma, että viivästyskoron lätkäisemisen lisäksi Stora Enson sopimusjuristit heräisivät, koska tavarantoimittaja on tarkoituksellisesti rikkonut sopimusta.

Ja sitten ne Stora Enson rahat: yhtiön rahat eivät ole loppumassa, vaikka yhtiöllä on ollut tekemistä kassavirtansa kanssa.

Mistä sitten on kysymys? Mitä ilmeisemmin yhtiöllä on kova tarve kaunistella muutamaa tunnuslukua osavuosikatsaukseensa ja sitä kautta ehkä saada paremmat lainaehdot.

Yhtiö on tuulettanut, että se on saanut käännettyä velanmaksukykyään kuvaavan tunnuslukunsa laskuun. Tunnusluvussa nettovelka jaetaan oikaistulla käyttökatteella ja tulokseksi saadaan suhdeluku, joka kuvaa, kuinka monta vuotta korollisten velkojen maksaminen kestäisi.

Toisen neljänneksen jälkeen se oli 3,5, kun tavoite on alle 2.

Yksi vaihtoehto on, että Stora Enso on lyhentänyt korollisia velkojaan sen sijaan, että se olisi maksanut tavarantoimittajille ajallaan. Näin se on saanut tätä suhdelukua pienemmäksi ja sitä kautta ehkä pienennettyä jonkin lainansa korkoa tai täytettyä jonkin muun lainoihin liittyvän ehdon (kovenantti).

Viime aikoina Stora Enso on tulosjulkistuksissaan korostanut, että se on pystynyt alentamaan liiketoimintaan sitoutunutta käyttöpääomaansa. Toisen neljänneksen jälkeen yhtiö totesi, että operatiivinen käyttöpääoma väheni ennätyksellisen alhaiselle tasolle.

Käyttöpääomaa sitovat esimerkiksi vaihto-omaisuus ja myyntisaamiset. Ostovelat taas pienentävät käyttöpääomaa ja mitä suuremmat ostovelat, sitä pienemmäksi sitoutunut käyttöpääoma käy.

Kassavirta on loistava työkalu yhtiön johtamiseen ja suorituksen mittaamiseen, mutta sillä on yksi sokea piste. Operatiivista kassavirtaa pystyy hetkellisesti parantamaan jättämällä laskut maksamatta.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja.