Aulis Koskela keräsi viime kesänä ansoihinsa noin 72 000 kirjanpainajaa – feromoniansat huumaavat metsätuholaisen

Varsinaista puhetta kirjanpainajat eivät tiettävästi osaa tuottaa, mutta tärkeät viestit välittyvät feromonien, kemiallisten viestiaineiden välityksellä.

"Kirjanpainajakoiraat pyrkivät löytämään mieluiten jo sopivasti heikentyneen puun siitä lähtevän pihkan tuoksun avulla. Pihkan haju puun ulkopuolella on samalla hyönteiselle viesti puun vauriosta", Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mikko Pelto-Arvo kertoo.

"Sopivaan puuhun iskeytynyt koiras kutsuu paikalle lisää hyönteisiä erittämällä lajikohtaisia feromoneja."

Samaa taktiikkaa käytetään hyväksi markkinoilla olevissa kirjanpainajia torjuvissa feromoniansoissa. Feromonivalmisteissa jäljitellään samoja hajuja kuin kirjanpainaja itse tuottaa ja mitä erittyy puun pihkasta. Feromonien huumaamina ne jäävät loukkuun keruuastiaan.

Kärkölässä asustava Aulis Koskela on vakuuttunut feromoniansojen tehosta. Hän keräsi viime vuonna viidellä ansallaan ison hillopurkillisen kirjanpainajia. Hän kertoo metsiensä säästyneen tuhoilta.

"Asiantuntijoiden mukaan keräämässäni purkissa oli yhteensä 72 000 kirjanpainajaa. Tänä vuonnakin niitä on jo saatu kerättyä lisää. Sitkeitäkin ne ovat, ei niitä meinaa millään saada hengiltä", Aulis Koskela kertoo kokemuksistaan.

Aulis Koskela keräsi viidellä ansallaan viime kesänä yli 72 000 kirjanpainajaa.  Kuva: Eija Vallinheimo

Tutkija Pelto-Arvo ei kuitenkaan pidä feromoniansoja parhaana tapana torjua kirjanpainajia.

"Massapyyntiä on kokeiltu kyseenalaisin tuloksin torjuntakeinona esimerkiksi Norjassa. Useamman eri tutkimuksen mukaan ansat kykenevät houkuttelemaan vain noin kolmanneksen yksilöistä. Tämä on liian vähän kirjanpainajan lisääntymisnopeuteen nähden."

"Tuolla keräysmäärällä Aulis Koskela on varmasti pelastanut useampia puita hyökkäykseltä."

Tutkijan mielestä paras keino on poistaa kirjanpainajien valtaamat tai niille ravinnoksi sopivat tuoreet heikentyneet puut metsästä ennen kuin puussa asustavat hyönteiset lähtevät lentoon. Tällaiset puut tunnistaa runsaista kapeista pihkavuodoista. Tummanruskea hienojakoinen puru puun tyvellä on jo selkeä merkki pihkapuolustuksen ehtymisestä. Puu ei siinä vaiheessa enää selviä hyökkäyksestä.

"Jos puu on sen sijaan jo kuivunut niin pitkälle, että neulaset ovat pudonneet ja kaarna on irronnut koko rungolta, puuta ei ole enää syytä poistaa. Kun nila on syöty ja kaarna putoaa, jäljellä ei ole mitään nakerrettavaa kirjanpainajille. Puussa saattaa vielä elää harmittomia hyönteisiä, joista osa jopa saalistaa kirjanpainajia."

"Olennaista on, että tuoreemmat heikentyneet puut kuljetetaan metsästä ennen kuin kirjanpainajat aikuistuvat ja aloittavat parveilun. Ensimmäisen sukupolven osalta tämän pitäisi tapahtua viimeistään heinäkuun alussa."

Feromonipyydysten käyttö on kuitenkin tutkijan arvion mukaan hyvä menetelmä saada kirjanpainajien alueellisista määristä. Tutkija pitää Aulis Koskelan pyydystämien kirjanpainajien määrää isona eli alueella on iso riski isoille hyönteisvahingoille.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat kerran viikossa ajankohtaisia metsäuutisia ilmaiseksi sähköpostiisi tilaamalla metsäuutiskirjeen.