Ilmastonmuutos voi pyöräyttää puunkorjuun päälaelleen – syynä leudot ja sateiset talvet

Ilmastonmuutos saattaa pyöräyttää puunkorjuun päälaelleen. Suurimman ongelman muodostavat leudot ja sateiset talvet, joiden aikana routakausi jää lyhyeksi.

Luonnonvarakeskuksen mukaan puunkorjuu on perinteisesti ajoitettu routaisen maan ja suojaavan lumipeitteen aikaan. Silloin kova maa kantaa raskaat metsäkoneet.

Ennusteiden mukaan talvet kuitenkin lauhtuvat ja samalla routainen aika lyhenee. Puunkorjuussa on siirryttävä entistä useammin sulan maan aikaisiin hakkuisiin, jolloin maan heikko kantavuus rajoittaa toimintaa.

Kosteat olosuhteet vaativat entistä huolellisempaa suunnittelua, valmistautumista ja taitoa. Toisaalta kesät voivat lämmetä ja muuttua kuivemmiksi. Se parantaa turvemaan kantavuutta.

“Ilmastonmuutos voi siis pyöräyttää vuotuiset olosuhteet päälaelleen“, erityisasiantuntija Harri Lindeman Lukesta sanoo.

Talvileimikoiden korjuu muuttuu vaikeaksi, jos maa jää ilman kunnon routaa. Kuva: Kari Salonen

Tänä vuonna perinteisiä talvileimikoita saatiin monin paikoin vielä korjattua, koska lumi pysyi kevättalvella maassa ja metsätiet jäässä. Loppukesä oli kuitenkin monin paikoin niin sateinen, että yhtiöt joutuivat ottamaan kelirikkokohteet käyttöön jo alkusyksystä.

Lindemanin mukaan suurimmat haasteet kulkukelpoisuudelle aiheutuvat maan kantavuudesta. Muut kulkukelposuuteen vaikuttavat tekijät, kuten rinteet, maaston kaltevuus ja kivisyys aiheuttavat vain paikallisia ongelmia.

Heikointa maaperän kantavuus on turvemailla. Kosteina aikoina kantavuus heikkenee myös hienorakeista maalajia sisältävillä kivennäismailla.

Kelirikon aikana korjuussa syntyy vaurioita, haaskaantuu aikaa ja sitä kautta tulee lisäkustannuksia. Myös vesistöpäästöt lisääntyvät, kun koneet rypevät mudassa ja tekevät syviä raiteita.

Painumat ja raiteet metsänpohjassa harmittavat metsänomistajia ja metsien virkistyskäyttäjiö ja haittaavat kulkemista. Se puolestaan voi vaikuttaa metsätalouden hyväksyttävyyteen.

Tutkimuksen keskiössä on maaperän kantavuuden ennakointi. Yksi ongelma on maalajin määrittäminen, mikä ei ole kaukokartoituksella toistaiseksi onnistunut.

Myös metsäkoneita ja koneiden varustelua on kehitetty vastaamaan huonon kulkukelpoisuuden haasteisiin. Erityisesti telien ja telojen kehitys on pienentänyt koneiden pintapaineita.

Kantavuuden muutoksiin voidaan varautua myös metsäkoneen kuljettajien koulutuksella ja tukijärjestelmillä, jotka tasaavat ammattitaidon vaihteluita.