Metsäjäniksen ja rusakon risteytyminen suosii rusakkoa

Metsäjäniskantamme ovat taantuneet jo vuosikymmenien ajan. Luonnonvarakeskus kertoi hiljattain, että metsäjäniksellä lumijälki-indeksi on pitkällä aikavälillä vähentynyt noin 60 prosenttia. Taantuminen on jatkunut huomattavana maan etelä- ja keskiosissa, voimakkaimmin etelään ja länteen mentäessä.

Pohjoisessa metsäjäniksen lumijälki-indeksin kehitys on pysynyt melko vakaana viimeiset parikymmentä vuotta, vaikka vuosien väliset vaihtelut ovat muuta maata suuremmat.

Metsäjänis ei ole taantunut vain meillä, vaan myös Ruotsissa, Alpeilla ja Brittein saarilla.

Yhtenä tekijänä on pidetty ilmaston lämpenemistä. Jäniksen valkea ja lämmin talviturkki on yksi tärkeimmistä sopeutumispiirteistä talveen. Syksyjen viivästyessä ja keväiden aikaistuessa sen suojaväri ei enää ole toimiva vaan se lisää saaliiksi joutumisen riskiä. Jäniksiä tavoittelevat monet pedot. Keskeisin jänisten pyydystäjä on kettu. Paikoitellen myös ilvekset voivat olla merkittäviä saalistajia.

Metsäjäniksen taantuminen näyttää liittyvän myös rusakkoon. Metsäjänis on taantunut kaikilla alueilla, missä rusakko on lisääntynyt. Keskeisinä syinä pidetään ekologista kilpailua. Lajit ovat hyvin samanlaisia, mikä johtaa heikomman lajin väistymiseen pitkän ajan kuluessa.

Taantumista selittää osaltaan myös metsäjänisten ja rusakoiden risteytyminen. Yleensä suurempikokoinen rusakkokoiras parittelee metsäjänisnaaraan kanssa. Näiden jälkeläiset pystyvät lisääntymään, ja useimmiten risteytyminen tapahtuu pääsääntöisesti rusakoiden kanssa.

Välillä vastaan tulee jäniseläimiä, jolla on sekä rusakkomaisia että jänismäisiä piirteitä. Useimmiten risteämäksi epäillään väriltään normaalia vaaleampaa rusakkoa.

Rusakon ulkonäkö vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Joskus eläimellä voi olla piirteitä sekä metsäjänikseltä että rusakolta.  Kuva: Viestimedian arkisto

Vaikka hybridit voivat lisääntyä kumman tahansa lajin kanssa, ne eivät ainakaan kasvata puhdasta metsäjäniskantaa. Jyväskylän yliopiston tutkija Jari Haimi kertoo Keskisuomalaisessa, että eniten risteymiä löytyy sieltä, missä metsäjäniksiä ja rusakoita elää runsaasti samoilla alueilla eli keskisessä Suomessa. Näillä alueilla risteymiä havaittiin noin tuhannen jäniseläimen otannassa maakunnasta riippuen 10–32 prosenttia.

Haimin mukaan silmämääräisesti risteymiksi määritetyistä eläimistä 70 prosenttia paljastui kuitenkin tutkimuksissa puhtaiksi rusakoiksi tai puhtaiksi metsäjäniksiksi geneettisillä menetelmillä tutkittuna.

Metsäjänissaalis hipoi 1970–1980-lukujen huippuvuosina miljoonaa yksilöä. Määrä on pudonnut tasaisesti. Luonnonvarakeskuksen saalistilastojen mukaan vuonna 2024 metsäjänisten saalismäärä putosi alle 70 000. Rusakkosaalis on sen sijaan vuosien saatossa kasvanut. Ensimmäisen kerran saalis ylsi metsäjäniksen tasolle vuonna 2023, jolloin molempia lajeja pyydettiin 73 000 yksilöä.