Luonnonvarakeskus varoittaa metsästäjien vapaaehtoisen tiedonkeruun rapautumisen johtavan tiukempaan suurpetojen suojeluun

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottamat suurpetojen kanta-arviot perustuvat suureen havaintoaineistoon sekä tieteelliseen laskentamenetelmään. Luonnonvarakeskus hyödyntää petokantojen arvioinnissa muun muassa metsästäjien suorittamia vapaaehtoisia laskentoja ja hirvenmetsästäjien hirvihavaintokorteille kirjaamia petohavaintoja.

Susien kohdalla vapaaehtoiset ovat keränneet susien DNA-näytteitä useita vuosia. Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään tallennetut havainnot ovat myös olleet tärkeässä roolissa kanta-arvioiden tekemisessä.

Suurpetojen metsästyksen mahdollinen loppuminen vähentää tehtävien petohavaintojen määriä siitä syystä, että metsässä liikkuminen vähenee metsästyksen loputtua. Myös periaatteellisista syistä moni sanoo luopuvansa vapaaehtoisena tehtävästä työstä.

Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Katja Holmala arveli Metsästäjäliiton järjestämässä edunvalvontaseminaarissa 16. marraskuuta, että jos metsästäjät eivät tulevaisuudessa osallistu vapaaehtoispohjalta tehtävään tiedonkeruuseen, havaintotiedon määrä vähenee ja laatu todennäköisesti laskee.

”Tällöin muiden vapaaehtoisryhmien rooli tiedontuottajina kasvaa ja tietoa kerätään tulevaisuudessa yhä kirjavammista lähteistä”, Holmala sanoi.

”Metsästäjien kanssa tehtävän yhteistyön rapautuminen tai lakkoilun seuraukset saattavat olla merkittävät, kun tietoja käytetään päätöksenteon pohjana”, Holmala totesi, ja arveli tämän johtavan yhä tiukempaan suojeluun varovaisuusnäkökohtien takia.

Metsästäjät ovat kritisoineet jo aikaisemmin muun muassa Luonnonvarakeskuksen tekemää ilveksen kanta-arviota.

Metsästäjäliitto on todennut, että kanta-arvion oletuksena on, että ilvespentueet vaativat vähintään 20 kilometrin etäisyyden toisistaan. Metsästäjien havaintojen perusteella pentueita voi olla selvästi tiheämmässä.

Konkreettisia havaintoja tästä on saatu muun muassa Salon alueelta, jossa petoyhdyshenkilönäkin toimiva Marko Laine on havainnut, että sekä suden että ilveksen reviirit ovat selvästi pienentyneet alueella, mahdollisesti hyvän ravintotilanteen takia.

”Luken arvioissa oletetaan, että pentuereviiri on kooltaan ympyrä, joka on halkaisijaltaan 20 kilometriä. Käytännössä pentuereviirit sijoittuvat kuitenkin päällekkäin ja pentueita on vain muutaman kilometrin päässä toisistaan. Kun kanta-arvion muodostamiseen käytettävä mallinnos on näin pielessä, voi laskea kuinka pielessä kanta-arvio voi olla eteläisessä ja läntisessä Suomessa, jossa hyvä ravintotilanne mahdollistaa merkittävästi pienemmät reviirikoot.”

”Tämä on epäkohta, joka pitää voida nostaa esille. Saattaa olla, että jossakin Itä-Suomessa reviirit ovat isompia, jos petoja ja ruokaa on vähemmän. Lumijälkilaskennoilla asia voitaisiin varmistaa, mutta niitä ei ole tehty vuosikausiin”, Laine toteaa.

Myös Metsästäjäliitto on esittänyt, että ilveksen kanta-arvioita tehtäessä hyödynnettäisiin nykyistä enemmän lumijälkilaskentoja ja riistakamerahavaintoja. Osa metsästäjistä arvelee, että ilves on jo niin yleinen, että kaikista havainnoista ei enää ilmoiteta Tassu-järjestelmään.