Jaana Paulus ihastui väripuupiirroksiin 80-luvulla – kukaan ei opettanut japanilaista tekniikkaa, joten Paulus opetteli sen itse

Taltta painuu voimalla vanerin pintaan. Jaana Pauluksen toinen käsi ohjaa kuvioita painaen, toinen taas pidättää liikettä. Luonnon kauneus ja hienovaraiset yksityiskohdat toistuvat taiteilijan värikkäissä puupiirroksissa, jotka on tehty reduktiotekniikalla.

Tekniikassa vedostetaan kuvaa kymmeniä kertoja yhtä ja samaa painolaattaa käyttäen. Kuva rakentuu kerros kerrokselta, kun laatasta leikataan pois kohtia, joihin ei haluta uutta väripintaa.

Jokainen työ on oma maailmansa.

Jaana Paulus ihastui väripuupiirroksiin jo 1980-luvulla opiskellessaan grafiikkaa Lahden taideinstituutissa. Tekniikka on kotoisin Japanista, jossa sitä käytettiin käärepaperien koristeluun.

Suomessa oli muutamia alan taitajia, mutta kukaan ei opettanut tekniikkaa, joten Paulus päätti opetella sen itse. Hänen päättötyönsä sisälsi sarjan väripuupiirroksia. Ne toivat hänelle stipendin taideinstituutin parhaasta päättötyöstä sekä jäsenyyden Suomen taidegraafikoiden liitossa.

Jaana Pauluksen värikkäät puupiirrokset syntyvät yhden vanerilaatan avulla. Kuvassa Pihlaja rannalla -teoksen painolaatta. Kuva: Ritva Tuomi

Taiteilijan elämä on vastikään siirtynyt Kemiön­saaren Taalintehtaalle. Muutto­laatikoita on siellä täällä, ja työhuoneen remontti entisessä venehallissa ja sen verhoomossa on vielä kesken.

Paulus kertoo etsineensä uutta taloa ja työhuonetta kolmen vuoden ajan.

”Kun tulin Mäntymäelle, huomasin ensin täällä vallitsevan valon ja tontilla olevat puut. Jotenkin tämä talo muistuttaa minua lapsuudenkodistani”, Jaana hymyilee ja kertoo paikkakunnan olevan hänelle tuttu jo vuosien takaa.

Hän esittelee työhuonettaan, valmiita töitään ja käyttämäänsä reduktiotekniikkaa.

Taulujen painolaattana on useimmiten ollut koivu- tai mäntyvaneri.

”Koivu on niin kovaa, että sen työstäminen on vuosien mittaan alkanut käydä käsiini yhä enemmän. Olen löytänyt käyttööni myös japanilaisen shina-vanerin, joka on lehmuksen kaltaista puuta ja pehmeämpää leikata.”

Kun Jaana Paulus veistää painolaattaa, hänen molemmat kätensä ohjailevat talttaa tai veistä. Kuva: Ritva Tuomi

Etukäteen mielessä pyörinyt aihe piirtyy vanerille ensin kevyesti hiilellä ääriviivoja sommitellen.

”Usein teoksella on nimi ja tarina valmiina jo kauan ennen työn aloittamista.”

Seuraavaksi Paulus alkaa työstää vaneria erilaisilla taltoilla, veitsillä ja joskus myös mattopuukolla.

”Olen tilannut talttoja Sveitsistä, Japanista ja Yhdysvalloista, mutta olen ostanut niitä myös ihan tavallisesta rautakaupasta.”

Kuva rakentuu vanerille kerros kerrokselta, peilikuvana. Yhden laatan tekniikassa samaa laattaa työstetään jopa kymmeniä kertoja. Kun taiteilija on tyytyväinen johonkin kuvioon ja sen väriin, hän leikkaa laatasta sen kohdan pois, jolloin uusi värikerros ei enää tartu siihen.

”Veistämisen prosessi vie mukanaan. Tämä on hyvin meditatiivista työtä.”

Taiteilija käyttää öljypohjaisia painovärejä, jotka hän telaa laatalle. Seuraavaksi hän levittää laatan päälle paperin, johon hän hiertää värikerroksen käsin. Jaana Paulus käyttää töissään ohutta japaninpaperia.

Öljypohjainen väri telataan painolaatalle useina ohuina kerroksina. Kuva: Ritva Tuomi

Oman elämän vaiheet samoin kuin ympäröivän maailman tapahtumat näkyvät Jaana Pauluksen taiteessa. Sielunmaisemat, kipupisteet ja unikuvat piirtyvät taiteeksi.

Hänen toistuvia teemojaan ovat luonnon kauneus ja pyhyys, ihmisen sulautuminen luontoon.

”90-luvulla tein rajuja ja kantaaottavia töitä, joissa oli voimakkaat värit. Nyt minulla on ollut paljon sinisiä sävyjä ja naiseuden tutkimista. Seuraavaksi saattaa olla tuloillaan puutarha-aiheinen sarja.”

”Aiheet eivät lopu koskaan. Esimerkiksi isoäitini tarinat on ikuistettu tauluihini, samoin tekemäni matkat.”

Töissä on maisemia niin Italian Gardajärveltä kuin kotimaasta. Jaanan lapsuuden kesät on ikuistettu Päijänteen ylle kaartuvassa tervalepässä. Lähde-nimiseen teokseensa Jaana Paulus on kuvannut perheensä tarinaa, ajatusten runsautta ja pohdintoja elämästä.

Hän mainitsee inspiraation lähteinä myös vaikkapa Jäämeren rantojen avaruuden sekä kirkkotaiteen naiskuvat.

Toiselta ammatiltaan Jaana Paulus on konservaattori, ja myös sen alan osaaminen on tuonut hänen puupiirroksiinsa aiheita, nimiä ja materiaaleja.

Painolaatan pikkutarkat kuviot hierretään paperille erilaisilla hiertimillä. Kuva: Ritva Tuomi

Yli 30 vuotta kestäneen uransa aikana Jaana Paulus on esitellyt töitään kotimaassa ja ulkomailla lukuisissa ryhmä- ja yhteis­näyttelyissä. Yksityisnäyttelyitä Suomessa hänellä on ollut vuodesta 1989 lähtien. Hänen teoksiaan on valtion, eduskunnan sekä useiden kaupunkien, museoiden ja säätiöiden kokoelmissa.

Pian hänellä avautuu yhteisnäyttely Taru Mäntysen kanssa helsinkiläisessä galleriassa. Sinne Paulus on päättänyt hyödyntää kierrätystä eli tehdä uniikkeja uusia töitä käyttämällä vanhoja painolaattoja.

”Käytän normaalistikin vanerilaatoista molemmat puolet, mutta nyt lähdin tutkimaan vanhojen laattojen tarinoita ja niistä kumpuavia uusia kuvia”, taiteilija kertoo hiertäessään mustaa väriä painolaattaan, josta löytyi heti inspiraatiota seuraavaan teokseen.

Isovillakoirat Jojo ja sen äiti Utu ovat Jaana Pauluksen lenkkeilykavereina myös uusissa kotimaisemissa Taalintehtaalla. Kuva: Ritva Tuomi

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2024.