Riskialueiden metsänomistajien kannattaa nyt olla hereillä: Ruskomäntypistiäisen joukkoesiintymiä havaittu eri puolilla Suomea

Ruskomäntypistiäisten joukkoesiintymien taustalla on luonnollinen syklisyys, mutta myös viime vuosien kuumat ja helteiset kesät. Otolliset sääolosuhteet ovat edesauttaneet lajin kannan kasvua tähän pisteeseen.

Luken tutkijan Tiina Yliojan mukaan tilannetta ennakoitiin jo osin Luken vuoden 2022 Metsätuhot -raportissa, jolloin toukkia havaittiin paikka paikoin silmiin pistävän runsaasti.

Ruskomäntypistiäisen syklittäiset joukkoesiintymät ovat osa luonnon normaalia kiertokulkua ja siksi varsinaisiin torjuntatoimiin ei useimmiten ole tarvetta ryhtyä.

2000-luvun aikana suuria paikallisia esiintymiä on tavattu ainakin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Suomessa sekä eri puolilla Saimaan vesistöä.

Tällä hetkellä pistiäisen aiheuttamia tuhoja esiintyy ainoastaan Etelä-Savossa. Alueet ovat satojen tuhansien hehtaarien laajuisia.

Ruskomäntypistiäistoukkien neulassyönnin jäljiltä on havaittavissa kahdenlaista jälkeä.

Alkukesällä tavattavissa tapauksissa vastakuoriutuneet toukat syövät neulasia vain oksan reunoilta, jättäen jälkeensä kihartuvan ja pian ruskettuvan keskiosan.

Täysikasvuiset toukat syövät neulasia kokonaan, joten jäljelle ei jää edes kihartuneita neulasen keskiosia.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa asialla ovat olleet vastakuorituneet toukat, oikealla ruokailemassa ovat ollet täysikasvuiset toukat. Kuva: Markus Melin

Tällä hetkellä toukat hankkivat ravintoa ja koteloituvat. Elo-syyskuussa koteloista kuoriutuu aikuisia pistiäisiä, jotka lentävät männyn latvoihin parittelemaan.

Parittelun jälkeen pistiäisnaaras viiltää männyn neulasiin koloja, joihin se munii munansa.

Seuraavana keväänä, touko-kesäkuun taitteessa, munista kuoriutuu uusi toukkasukupolvi, joka aloittaa taas neulasten syönnin.

Joukkoesiintymien tuhoisalta näyttävästä jäljestä huolimatta männiköt toipuvat syönnistä pääosin hyvin. Ruskomäntypistiäisten toukat eivät syö kuluvan kesän tuoreimpia neulasia, ja männyille jää jäljelle yhteyttävää latvusmassaa.

Luken tutkija Markus Melinin mukaan ruskopistiäisen biologiseen torjuntaan voidaan tarvittaessa antaa lupa, mikäli lajin aiheuttaman tuhon ennakoidaan olevan poikkeuksellisen laaja tai vaikutukseltaan voimakas.

”Se vaatii aina viranomaispäätöksen. Ruskomäntypistiäisen tapauksessa männiköihin levitettäisiin monisärmiövirusta sisältävää vesiliuosta joko maasta (taimikot) tai ilmasta (varttuneemmat metsät) käsin.”

Tämän vuoden esiintymästä teki vakavamman samaan aikaan mäntyjä vaivannut kuivuus.

Metsänomistajan kannalta tärkeää on seurata männiköitään nyt mahdollisten puukuolemien varalta, sillä pystyyn jääneet ja heikentyneet tai vastakuolleet rungot voivat toimia kipinänä ytimennävertäjätuhoille.

Poikkeuksellisen runsaan ruksomäntypisitäeiskannan uskotaan talttuvan populaation sisäiseen monisärmiöviruksen ja toukkia ravintona käyttävien petoeläinten toimesta.