Näin lammastilojen petoaidat ja metsästyskoirien suojaliivit vaikuttivat susivahinkoihin

Kuusivuotinen Susi Life -hanke päättyy, ja on aika tarkastella sen tavoitteiden toteutumista. Hanke julkisti loppuraporttinsa keskiviikkona.

Projektin tarkoituksena oli vähentää suteen liittyviä pelkoja sekä koira- ja kotieläinvahinkoja, lisätä suden hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa, kehittää työkaluja kannanhoitoon ja ehkäistä susien laitonta tappamista.

Loppuraportista ei löydy tilastotietoa siitä, ovatko susipelot tai -vahingot vähentyneet. Viime vuosien mediakeskustelun perusteella voisi kuvitella toisin.

Susipelkoja ruoditaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) teettämässä mielipidetutkimuksessa Kansalainen ja susi, jossa verrattiin ihmisten ajatuksia susista vuosina 2020 ja 2024. Tuloksista ilmeni, että susikannan kasvu ja susien aiheuttamat vahingot näkyvät yllättävänkin pieninä muutoksina kansalaisten susisuhteessa.

Paradoksaalista on, että turvattomuuden tunne niin lasten ulkoilun kuin koti- ja seuraeläinten suhteen oli susikunnissa lieventynyt, kun taas kasvanut siellä, missä susia ei ollut.

Kun hanketta aloitettaessa keväällä 2019 susia oli Suomessa todennäköisesti 185–205 yksilöä, keväällä 2024 niitä oli 277–321 yksilöä.

Lopputilaisuudessa pääteltiin, että susialueilla tehdyt konkreettiset toimet ovat hälventäneet pelkoja. Susihankkeessa tehtiin 270 tilavierailua, toimitettiin tiloille 72 kilometriä sähköistettyä petoaitaa ja koirien suojaliivejä testattiin 200 koiralla. Lisäksi lainattavana oli 168 riistakameraa ja 184 sudenkarkotinta.

Suurimmalla osalla tiloista ei tapahtunut vahinkoja suojausmenetelmien käyttöön ottamisen jälkeen. 89 prosenttia palautekyselyyn vastanneista toivoikin toiminnan jatkuvan.

Sen sijaan hankkeen toimista huolimatta susien lampaille aiheuttamat vahingot kasvoivat eteläisessä Suomessa. Todennäköisesti se liittyy susikannan kasvuun etenkin Länsi-Suomessa, jossa on paljon lammastiloja, loppuraportissa päätellään.

Susikannan tutkimiseen käytettävien dna-näytteiden keräämiseen tarvittiin lisää vapaaehtoisia näytteenottajia, jotta keruuta voitaisiin tehdä koko maassa. Uusia kerääjiä koulutettiin yhteensä 600 ja näytteitä otettiin hankkeen aikana lähes 6 000.

Itä-Suomeen perustettiin poliisin ja erätarkastajan partio ratkomaan susiongelmia ja valvomaan laitonta metsästystä. Toiminta johti 25 rikosilmoitukseen ja 22 sakkoon. Vihjepuhelimeen tuli ilmoituksia epäilyistä.

Hanke oli käynnistämässä valtakunnallista täydennyskoulutusta eläinsuojelu- ja metsästysrikosten tutkintaan. Koulutukseen osallistui noin 80 viranomaista ja oikeusalan ammattilaista.

Susi Life -hanke oli ensimmäinen laajamittainen projekti, jossa viranomaiset ja tutkijat tekivät tiivistä yhteistyötä ihmisten ja susien rinnakkaiselon parantamiseksi.

Vaikka hankkeessa saavutettiin edistystäkin, susiin liittyvät yhteiskunnalliset ristiriidat jäivät. Haasteena on edelleen löytää yhteinen tie, jota pitkin sekä metsästys että suojelu voisivat yhdessä kulkea.

Miten tästä eteenpäin? Riistanhoitokeskukset tarjoavat jatkossakin tukea tuotanto- ja kotieläinten suojeluun. Valvontaa jatketaan viranomaisten yhteisvoimin. Samoin jatkuu myös susikannan dna-seuranta.

Susihanke maksoi 5,5 miljoonaa euroa, josta suurimman osan eli kolme miljoonaa euroa kattoi EU:n Life-ohjelma. Toteuttajaorganisaatioiden omarahoitus oli 1,7 miljoonaa sekä maa- ja metsätalousministeriön 0,7 miljoonaa. MTK rahoitti kotieläinten suojaamista ja vahinkojen ehkäisyä 30 000 eurolla.

Loppuraportti Kohti ihmisen ja suden rinnakkaiseloa

Suunnitelma Life-hankkeen jälkeen