Sodat vievät lämpökamerateknologiaa harppauksin eteenpäin

Lämpötähtäimet eivät ole mikään uusi keksintö, vaan niissä hyödynnetyn infrapunasäteilyn löysi tähtitieteilijä William Herschel jo vuonna 1800. Hän antoi auringon valon kulkea prisman läpi, jolloin se hajosi aallonpituuden mukaan spektriksi.

Herschel ymmärsi, että mitä punaisempi väri oli, sitä voimakkaammin se lämmitti. Mittari kuumeni kuitenkin näkyvän valon alueen ulkopuolellakin. Tästä hän päätteli, että aurinko säteilee ihmissilmälle näkymätöntä valoa, jonka voi havaita lämpönä.

1950-luvulla Yhdysvaltojen armeija aloitti infrapunateknologian kehittämisen. Lämpökamera mittaa lämpösäteilyä ja muuttaa saadut lukemat kuviksi.

Lämpökameroista voi olla hyötyä myös muille kuin metsästäjille. Esimerkiksi kastuneen ja jäätyneen rehupaalin voi erottaa lämpökameralla.  Kuva: Vesa Hermunen

Myös valonvahvistinteknologia on ollut sotilaskäytössä jo toisen maailmasodan loppuvaiheista. Valonvahvistin pystyy kuitenkin vahvistamaan vain olemassa olevaa valoa, infrapuna toimii pimeässäkin.

Infrapunateknologian turvaluokitus poistettiin 1992, jolloin tietyt valmistajat saivat lisenssin teknologian hyödyntämiseen muussa kuin sotilaskäytössä. Laitteiden hinnat olivat vielä tuolloin vielä tavalliseen käyttöön tähtitieteellisiä.

Lämpökameroiden ja -tähtäinten hinnat ovat laskeneet etenkin viime vuosina merkittävästi. Yhtenä vaikuttavana tekijänä on ollut Ukrainan sota, joka on vienyt teknologiaa harppauksin eteenpäin.

”Nykyisin on vaikea pysyä kehityksessä perässä. Joka tapauksessa voi sanoa, että halvemmilla laitteilla ei näe yhtä tarkkaa kuvaa kuin kalliimmilla. Toisaalta kaikkein kalliimmissa laitteissa on jopa liikaa erilaisia ominaisuuksia tavalliseen käyttöön”, arvioi Vesa Hermunen, joka on perehtynyt erilaisiin lämpökameralaitteisiin metsästysharrastuksensa kautta.

Eniten laitteita hyödyntävät juuri metsästäjät. Aseeseen kiinnittyviä lämpötähtäimiä saa käyttää pääsääntöisesti vain supikoirien ja villisikojen metsästykseen. Poikkeusluvalla niitä saa käyttää myös valkohäntäpeurojen pyyntiin.

Videolla näkyy, miten lämpötähtäin auttaa supikoirien poistamisessa.

”Laitteet helpottavat riistan tunnistusta hämärässä tai pimeässä. Eläinlajin tunnistamisen lisäksi etenkin villisian metsästyksessä myös sukupuolen ja iän tunnistus tärkeää.”

”Jos hankkisin vain yhden laitteen, se olisi lämpökameralla varustettu katselulaite. Katselulaitteella voi tarkkailla maastoa laajemmin ja saa yleiskäsityksen tilanteesta helpommin.”

”Jos taas haluaa kivääriin liitettävän tähystimen, niin itse suosin tähystintä, jota ei tarvitse irrottaa aseesta. Laajoilla aukeilla kiikarimallinen tähystin antaa edun. Tähystimen näkökenttä tulee olla laaja ja suurennos pieni.”

”Parin tonnin laite on normaalissa metsästyksessä riittävä suurimmalle osalle metsästäjistä.”

Laitteiden hankintaan on vaikea antaa tarkkoja ohjeita, sillä jokaisen tulee hankkia juuri omaan käyttötarkoitukseen soveltuva laite, Hermunen muistuttaa. Kuva: Eija Vallinheimo

Hermunen toteaa, että on vaikea antaa kenellekään tarkkoja ohjeita laitteen hankintaan, sillä jokaisen tulee hankkia juuri omaan käyttötarkoitukseen soveltuva laite.

Lämpötähtäinten valinta ei kuitenkaan ole helppoa, sillä laitteiden ominaisuuslistaukset ovat monimutkaisia.

”Tiivistettynä voi sanoa, että tähtäimen näkökenttä on kapeampi halvemmilla laitteilla, samoin näytön resoluutio. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita vaikuttavia tekijöitä, siksi laitteita on vaikea vertailla keskenään”, Hermunen kiteyttää.

D-arvona eli tähtäinarvona 1800 on käypä useimmille metsästäjille. Sillä voi ampua 200 metriin jo hyvin ja sillä erottaa supikoiran ja mäyrän noin 450 metristä.