Värikäs hiilinielukeskustelu oli kimmoke Metsäbiotalouden tiedepaneelin perustamiselle – näin paneeli aikoo toimia

Viime aikojen otsikot metsistä ovat huutaneet metsien hiilinielujen romahdusta. Vuonna 2021 maankäytön päästöt ylittivät ensi kertaa metsien hiilinielun, ja julkisuudessa esitettiin kannanottoja edessä olevista EU:n miljardilaskuista.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen haluaa esitellä aiheeseen liittyvän grafiikan; Puiden kokonaiskasvu ja -hiilensidonta eivät suuremmin ole muuttunut vuosien mittaan. Hiilinielu tekee selvän piikin vuonna 2009, jolloin talous oli syvässä lamassa ja hakkuumäärät olivat poikkeuksellisen alhaiset.

Sen jälkeen nielu on vähentynyt tasaisesti ja oli pienimmillään juuri ennen koronaa.

"Romahduksesta ei voi kuitenkaan puhua, vaan se on looginen kasvun ja hakkuiden kehityksen tulos", Asikainen selittää.

Hän arvelee, että värikäs hiilinielukeskustelu oli yksi kimmoke tammikuussa aloittaneen Metsäbiotalouden tiedepaneelin perustamiselle, jonka puheenjohtajaksi hänet kutsuttiin.

Maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön asettama paneeli on riippumaton asiantuntijaryhmä, jonka tavoitteena on tukea politiikan päätöksiä. Niitä on nyt runsaasti vireillä.

"Metsiin kohdistuu nyt paljon suuria odotuksia, olipa kyseessä sitten taloudelliset, luontokadon pysäyttämiseen tai ilmastoon liittyvät näkökulmat. Niitä edistäviä politiikkatoimia tulee erittäin paljon EU:sta ja kun nämä yhdistetään siihen, mitä metsistä voidaan ulosmitata ja sovittaa yhteen, tarvitaan monitieteistä ja metsiä ja koko metsäsektoria hyvin monilta kanteilta tarkastelevaa asiantuntijaryhmää."

Paneelin jäseniin lukeutuu metsien kasvun ymmärtäjiä, ympäristötieteilijöitä, puun jalostuksen ja tekniikan tohtoreita ja professoreja, mutta Asikainen vakuuttaa, että ymmärtämystä metsänomistajuudestakin löytyy. Kaikkiaan paneelissa on 14 jäsentä.

Antti Asikainen on pohtinut tutkijaryhmän kanssa muun muassa metsien kasvun kehitysnäkymiä. Kuva:

Asikaisen oma polku metsäntutkimuksen ylimmille palleille alkoi jo teininä kotitilalta Pohjois-Karjalan Rääkkylästä. Isä kuljetti partiota harrastavaa poikaa metsätaitokilpailuihin ja työllisti omissa metsissä.

"Tein kesätöitä tuulenkaatojen korjuussa ja sain käyttää raivaussahaa, mikä oli tosi jännittävää 14-vuotiaasta. Ammattejakin oli silloin toki vähemmän valittavana, mutta jo peruskoulussa päätin, että opiskelen metsänhoitajaksi", Asikainen kertoo.

Mutkien kautta pääaineeksi valikoitui metsäteknologia. 1990-luvun puolivälissä ja 2000-luvulla energiakorjuun tutkimus oli voimissaan ja sen parissa oli isoja tutkimusohjelmia.

"Tein tutkimusuran hakkuutähteiden ja muiden metsäbiomassojen korjuuteknologiasta, kuljetuksesta ja varastoinnista. Nyt voi todeta, että siinä se oli minun tutkijanurani kohokohta", Asikainen sanoo ja naurahtaa.

Omaa metsää hänellä ei ole, mutta aika kuuluu perheen mökillä ja sen ympäristön mäntymetsissä. Kalastuksen lisäksi lapsuuden harrastus metsästys on virinnyt uudelleen.

"Hankin metsästyskortin ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten, ja viime vuonna pitkän tauon jälkeen hankin taas kortin ja hirviluvat. Peurakyttäyksessä ammuin syksyllä yhden riistalaukauksen ja sain siitä peuran kaadettua."

Vaalikevät tietää lentävää lähtöä työrintamalla. Vaikka isoksi vaaliteemaksi näyttää nousevan ainakin julkisen talouden tasapainottaminen, Asikainen arvioi metsienkin pysyvän yhtenä kärkiaiheena.

Luultavasti poliitikot haluavat kuulla paneelia hallitusneuvotteluissa ja aikanaan hallitusohjelman laadinnassa.

"Meidän pitää jo tässä vaiheessa osoittaa tarpeellisuutemme ja merkityksemme suomalaiseen metsäkeskusteluun ja päätöksentekoon."

Päätettävää ja koukeroisia asioita metsien ympärillä ja tutkimuksessa riittää. Tutkimusylijohtajan työssä Asikainen isolta osaltaan vastaa siitä, mitä Luonnonvarakeskus tutkii, mistä haetaan rahaa ja millaiseen tutkimukseen.

Juuri ennen haastattelua Asikainen on pohtinut tutkijaryhmän kanssa metsien kasvun kehitysnäkymiä. Tähän asti ilmastonmuutos on siivittänyt kasvua Pohjoismaissa, mutta nyt edessä näkyy taitepiste.

Pelkästään kasvaneet hakkuut eivät riitä selittäjäksi, sillä kasvu on taittunut lähes vuoden tarkkuudella yhtäaikaisesti myös Ruotsissa ja Norjassa, jossa kasvu on ylittänyt hakkuiden määrän selvästi enemmän kuin Suomessa.

Muun muassa kuivuus on tunnistettu yhdeksi kasvun hidastumisen syyksi.

"Haluamme tehdä lisäselvityksiä, mitkä ovat odotettavissa olevat realistiset metsänkäytön määrät ja miten kasvu reagoi puuston poistumaan."

Antti Asikaisen polku metsäntutkimuksen ylimmille palleille alkoi jo teininä kotitilalta Pohjois-Karjalan Rääkkylästä Kuva: Lari Lievonen

Kuuma peruna on myös metsäsektorin arvonlisän kasvattaminen, jossa ei ole onnistuttu paperin kultakauden päätyttyä. Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa biotalouden kasvua ei voitane myöskään lisätä kasvattamalla puun käyttöä, Asikainen pohtii.

"Hallituksen biotalousstrategiassa tavoitellaan arvonlisän kaksinkertaistamista, mikä tarkoittaisi paluuta metsäsektorin arvonlisän näkökulmasta vuosituhannen alkuun. Siksi paneelissa on myös paperitekniikan, puurakentamisen ja tekniikan tohtoreita, ei vain metsäihmisiä."

Poliitikkoja kiinnostaa kaivaa esiin uusista metsätalouden innovaatioista ne voittavat hevoset, joihin kannattaa investoida.

Lähitulevaisuudessa paneelin pöydälle nousee myös keskenään ristiriitaisia asioita. Kaikessa paneelin ei Asikaisen mukaan tarvitsekaan löytää konsensusta.

Mitä esimerkiksi arvonlisään vaikuttaa, jos Etelä-Suomessa jokainen maakunta suojelee kymmenen prosenttia? Kuinka vaikuttavia luontokatoa pysäyttävät toimet todellisuudessa ovat, tuottaako siihen laitettu euro halutun tavoitteen?

Kaikkiaan metsäntutkimukseen liittyvien tieteen alojen kirjo on laajentunut, samoin menetelmät. Tutkimus on muuttunut kansainvälisemmäksi.

Myönteistä Asikaisen mielestä on, että vaikka keskustelu metsien ympärillä on välillä räväkkää, asiantuntijoiden ääni painaa ehkä aiempaa enemmän.

"Tulkintani on, että siinä on menty eteenpäin. Tutkimuksen ja tieteen tila keskusteluissa on kasvanut."

Lukessa tutkijoita kannustetaan aiempaa enemmän osallistumaan keskusteluun omilla kasvoillaan. Paneelin työkin on paljolti viestinnällinen.

"Kyllä meitä kuunnellaan. Ei tutkimustiedon laadussa ole tapahtunut isoja muutoksia, mutta tutkimustulokset osataan paketoida käyttökelpoisempaan muotoon."