Vesa-Matti Hillberg sanoo, ettei ulkomaisten safarioppaiden antamia poistumiskehotuksia tarvitse noudattaa. Kuva: Kari Lindholm
Ulkomaiset ryhmät omivat retkireittien laavuja Lapissa
Voisitteko poistua, on kehotus, jonka laavulla tulisteleva kuulee ulkomaisen turistiryhmän oppailta yhä useammin.TilaajalleRovaniemi
”Taukopaikat jäävät safariryhmien jäljiltä usein siivottomaan kuntoon”, Vesa-Matti Hillberg sanoo. Kuva: Kari LindholmMetsähallituksen ja kyläseurojen ylläpitämät taukopaikat ovat päätyneet ulkomaisten turistien kansoittamaksi varsinkin Lapissa, jossa talvimatkailu kasvaa kohisten.
Ongelmana on tulistelupaikkojen ajoittainen ruuhkautuminen ja päätyminen ulkomaisten safariryhmien käytön kohteeksi sillä seurauksella, että paikallisia retkeilijöitä on häädetty safariasiakkaiden tieltä.
”Muutaman kerran olen saanut poistumiskäskyn itsekin, vaikka kuulun retkeilyalueiden huoltohenkilöstöön”, kertoo Metsähallituksen luontopalveluiden virkistyskäytön asiantuntija Vesa-Matti Hillberg Rovaniemeltä.
Röyhkeään käytökseen syyllistyvät ulkomaiset safarioppaat, joiden tiedetään usein suhtautuvan nuivasti retkeilyalueiden tulistelupaikkoja käyttäviin suomalaisiin.
”Meidän tulipaikkojen käyttöoikeus on jokaisella luonnossa liikkujalla. Poistumiskehotuksia ei tarvitse noudattaa.”
”Valtaosa matkailuyrityksistä toimii silti vastuullisesti.”
Luontopalvelut on tehnyt matkailuyritysten kanssa 730 sopimusta matkailuyhteistyöstä valtionmaiden retkeilyalueiden ja -rakenteiden käytöstä. Tästä kilahtaa Luontopalvelujen kassaan noin 100 000 euroa vuodessa.
”Yhteistyösopimuksen perushinta on 80 euroa, jonka lisäksi yritys tilittää meille 1,5 euroa jokaista safarilla ollutta asiakasta kohti”, kertoo virkistyskäytön erityisasiantuntija Katja Blomberg Metsähallituksen Luontopalveluista.
Blomberg myöntää, että sopimusten noudattamista tai noudattamatta jättämistä on vaikea valvoa, koska asiakasmäärät perustuvat yritysten omaan ilmoitukseen.
”Metsähallituksen erätarkastajat ovat kiertäneet vilkkaimpien reittien tulipaikkoja ja valvoneet yritysten toimintaa siellä.”
Vesa-Matti Hillberg sanoo, että taukopaikat jäävät turistiryhmien jäljiltä usein siivottomaan kuntoon, mikä lisää huoltokäyntien tarvetta olennaisesti.
”Luontopalveluiden rahoituksesta on säästetty, joten meidän huoltoresurssit ovat kaventuneet, vaikka tarve huoltotoimille on lisääntynyt.”
Tarvetta olisi esimerkiksi entistä tiheämmälle käymälöiden tyhjentämiselle ja jätteiden pois kuljettamiselle.
”Roskat ja ruoantähteet pursuvat jäteastioista, mikä houkuttelee paikalle hiiriä ja varislintuja. Jätteet tulisi viedä pois mukana, ja tästä olemme yrityksille tiedottaneet.”
Luontopalveluiden laavuilla Lapissa kuluu satoja motteja koivupolttopuuta vuodessa, joten pelkkä polttopuuhuolto tulee hintoihinsa, kun käyttö vain kasvaa.
Vastaavia ongelmia tulistelupaikkojen käytöstä matkailun yritystoimintaan esiintyy myös lappilaisten kyläyhdistysten laavuilla.
Niillä pysähtyvät safarit polttavat polttopuut liitereistä ja jättävät roskat jälkeensä. Käymälät täyttyvät ja sotkeentuvat ja lisäksi ne jäätyvät pakkasella, joten huoltaminen on vaikeaa.
Metsähallituksen Luontopalveluiden määrärahoja on supistettu, vaikka Lapin matkailun kasvun myötä retkikohteiden huoltotarve on kasvanut rajusti. Kuva: Kari LindholmLapin yliopiston oikeusinformatiikan lehtori, varatuomari Jarmo Kiuru näkee ristiriitaa Metsähallituksen julkisten palvelujen suurimittaisessa myynnissä, koska palvelujen tuottamisen kustannukset on rahoitettu verovaroista.
”On hieman outoa, että Metsähallitus perii retkikohteiden käytöstä liiketaloudellisella perusteella maksuja, jos samalla sallitaan niiden käyttäjien pois sulkeminen, joita varten palvelut on alun perin perustettu”, Kiuru linjaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
